Slider


Kaupallinen yhteistyö: Zarro

Reilu viikko sitten kerroin, kuinka vierailin ihastuttavassa ja inspiraation täyttämässä Zarron liikkeessä Frederinkinkatu 37:ssä Helsingissä. Tuolla käynnillä sain mukaani pörröisen ja pehmeän paketin olohuonettamme viehättämään ja nyt kerron minkä! Tämä todella kaunis ja kodikkuutta sisustukseen tuova tyyny, Mongolian Cushion, oli ollut jo jonkin aikaa haaveenani ja olen siksi kovin kiitollinen tästä kaupallisesta yhteistyöstä Zarron kanssa, joka mahdollisti haaveeni toteutumisen!



Voitteko samaistua ajatukseen, että mitä enemmän ikää tulee, alkaa tiedostamaan paremmin oman makunsa niin sisustamisen kuin muidenkin mieltymystensä suhteen? Omalla kohdallani olen huomannut tämän hyvin paikkansa pitäväksi. Siitä saakka nimittäin kun täytin 30, olen alkanut viehättymään entistäkin enemmän simppeleistä muodoista ja luonnon läheisistä väreistä. Materiaalit ovat alkaneet kiinnostamaan suuremmassa määrin ja huomaan suosivani aina vain useammin luonnonmateriaaleja. Myös laatu on ehdottomasti alkanut korvaamaan määrän ja niin tuttu sanonta kuin se onkin, omaa makuani kuvaa hyvin sanonta "vähemmän on enemmän". Siksi aiempi sohvalla ollut tyynymeri on vaihtunut kahteen harkittuun tyynyyn ja tämä Mongolian Cushion muodostaa kauniin hillityn combon sen kaverin, Chhatwal & Jonssonin Ikat Kerelan, kanssa. Mitä pidätte?





Siitä saakka kun tyynyn sohvallemme asetin, olen sitä kissakuumeissani rapsutellut, hehe. Tyyny on todella pehmeä, ei mene takkuun ja myös lämmittää kun siihen sohvalla nojailee. Mutta arvaatteko mitä? Tyynyn lisäksi meillä rapsutellaan toista pörröistä lämmittäjää. Sillä on neljä tassua, se on väriltään musta, sanoo miau ja tottelee nimeä Tikru. Kyllä, MEILLÄ ON KISSA! <3 Kunhan Tikru (tai Rönni, niinkuin Heka sitä kutsuu) vähän kotiutuu, niin kerron miten meillä on yhteiselo alkanut sujumaan ja miten suloinen tapaus se onkaan! Veikkaanpa myös, että sohvalla oleva karvatyyny tulee saavuttamaan heittämällä myös kissakollimme suosion. ;)

Kiitos upeasta yhteistyöstä Zarro!

Mongolian Cushion

27. maaliskuuta 2017


Kaupallinen yhteistyö: Zarro

Reilu viikko sitten kerroin, kuinka vierailin ihastuttavassa ja inspiraation täyttämässä Zarron liikkeessä Frederinkinkatu 37:ssä Helsingissä. Tuolla käynnillä sain mukaani pörröisen ja pehmeän paketin olohuonettamme viehättämään ja nyt kerron minkä! Tämä todella kaunis ja kodikkuutta sisustukseen tuova tyyny, Mongolian Cushion, oli ollut jo jonkin aikaa haaveenani ja olen siksi kovin kiitollinen tästä kaupallisesta yhteistyöstä Zarron kanssa, joka mahdollisti haaveeni toteutumisen!



Voitteko samaistua ajatukseen, että mitä enemmän ikää tulee, alkaa tiedostamaan paremmin oman makunsa niin sisustamisen kuin muidenkin mieltymystensä suhteen? Omalla kohdallani olen huomannut tämän hyvin paikkansa pitäväksi. Siitä saakka nimittäin kun täytin 30, olen alkanut viehättymään entistäkin enemmän simppeleistä muodoista ja luonnon läheisistä väreistä. Materiaalit ovat alkaneet kiinnostamaan suuremmassa määrin ja huomaan suosivani aina vain useammin luonnonmateriaaleja. Myös laatu on ehdottomasti alkanut korvaamaan määrän ja niin tuttu sanonta kuin se onkin, omaa makuani kuvaa hyvin sanonta "vähemmän on enemmän". Siksi aiempi sohvalla ollut tyynymeri on vaihtunut kahteen harkittuun tyynyyn ja tämä Mongolian Cushion muodostaa kauniin hillityn combon sen kaverin, Chhatwal & Jonssonin Ikat Kerelan, kanssa. Mitä pidätte?





Siitä saakka kun tyynyn sohvallemme asetin, olen sitä kissakuumeissani rapsutellut, hehe. Tyyny on todella pehmeä, ei mene takkuun ja myös lämmittää kun siihen sohvalla nojailee. Mutta arvaatteko mitä? Tyynyn lisäksi meillä rapsutellaan toista pörröistä lämmittäjää. Sillä on neljä tassua, se on väriltään musta, sanoo miau ja tottelee nimeä Tikru. Kyllä, MEILLÄ ON KISSA! <3 Kunhan Tikru (tai Rönni, niinkuin Heka sitä kutsuu) vähän kotiutuu, niin kerron miten meillä on yhteiselo alkanut sujumaan ja miten suloinen tapaus se onkaan! Veikkaanpa myös, että sohvalla oleva karvatyyny tulee saavuttamaan heittämällä myös kissakollimme suosion. ;)

Kiitos upeasta yhteistyöstä Zarro!

Ja jälleen ollaan perjantaissa ja viikonloppu edessä. Meidän viikonloppuun mahtuu ystävien luona käymistä ja siihen liittyen jotain erityisen odotettua ja todennäköistä kotiinviemistä. Olen odottanut tätä viikonloppua en yhtään vähempää kuin kahdeksan vuotta ja jos siitä nyt viimein tulee totta, tulette kuulemaan pörröisiä uutisia pian. Sen voin luvata!


On ollut ihana huomata, miten kivasti blogissani startannut postaussarja viikon biisilistasta on otettu vastaan. Sarjaa on ollut todella mukavaa toteuttaa ja samalla jakaa kanssanne musiikillisia elämyksiä. Kiitos kun olette olleet ihanine kommenttienne kanssa tässä mukana ja kertoneet myös omia musiikillisia fiiliksiänne. Tästä lähtien postaussarjan julkaisuväli tulee kuitenkin jonkin verran harvenemaan, mutta ei kokonaan toki loppumaan. Toivottelen siis tämän listan myötä mukavaa pian alkavaa viikonloppua kaikille ja rentouttavia päiviä! <3

VIIKON BIISILISTA:

Club for Five / Running Up That Hill 

Club for Five kuuluu ehdottomiin suosikkeihini kautta aikojen! Kuulin tämän CFF:n version Kate Bushin klassikkokappaleesta muutaman vuoden takaisilla musiikkimessuilla ja jäin biisin koukkuun heti!

Melody Gardot / Over the Rainbow

Melody Gardot'n uskomaton selvitymistarina vakavasta liikenneonnettomuudesta on todella koskettava ja kuinka hän sen jälkeen aloitti laulajanuransa saamistaan vammoistaan huolimatta. Olemme kerran nähneet Gardot'n soittavan Porin Jazzeilla ja muistan, kuinka lumoutuneena kuuntelin hänen tuotantoansa ja tummaa, kaunista ääntään.

Backstreet Boys / Incomplete

Bäkkärit on lapsesta saakka kuulunut suosikkeihini ja Incomplete on heidän kappaleistaan omassa TOP kolmosessa.

Flying Colors / Peaceful Harbor 

Heikki opetti minut kuuntelemaan tätä yhdysvaltalaista yhtyettä ja Peaceful Harbor saa minut nauttimaan musiikista joka solullani!

Kaija Koo / Siniset tikkaat

Tämän kappaleen kertosäe on jotenkin todella lohduttava, kuinka elämän kaatumisista voi nousta ylös. Tiesittekö, että kappaleessa kerrottu nuori tyttö on Diandra?




Viikon biisilista ja kohti odotettua viikonloppua

24. maaliskuuta 2017


Ja jälleen ollaan perjantaissa ja viikonloppu edessä. Meidän viikonloppuun mahtuu ystävien luona käymistä ja siihen liittyen jotain erityisen odotettua ja todennäköistä kotiinviemistä. Olen odottanut tätä viikonloppua en yhtään vähempää kuin kahdeksan vuotta ja jos siitä nyt viimein tulee totta, tulette kuulemaan pörröisiä uutisia pian. Sen voin luvata!


On ollut ihana huomata, miten kivasti blogissani startannut postaussarja viikon biisilistasta on otettu vastaan. Sarjaa on ollut todella mukavaa toteuttaa ja samalla jakaa kanssanne musiikillisia elämyksiä. Kiitos kun olette olleet ihanine kommenttienne kanssa tässä mukana ja kertoneet myös omia musiikillisia fiiliksiänne. Tästä lähtien postaussarjan julkaisuväli tulee kuitenkin jonkin verran harvenemaan, mutta ei kokonaan toki loppumaan. Toivottelen siis tämän listan myötä mukavaa pian alkavaa viikonloppua kaikille ja rentouttavia päiviä! <3

VIIKON BIISILISTA:

Club for Five / Running Up That Hill 

Club for Five kuuluu ehdottomiin suosikkeihini kautta aikojen! Kuulin tämän CFF:n version Kate Bushin klassikkokappaleesta muutaman vuoden takaisilla musiikkimessuilla ja jäin biisin koukkuun heti!

Melody Gardot / Over the Rainbow

Melody Gardot'n uskomaton selvitymistarina vakavasta liikenneonnettomuudesta on todella koskettava ja kuinka hän sen jälkeen aloitti laulajanuransa saamistaan vammoistaan huolimatta. Olemme kerran nähneet Gardot'n soittavan Porin Jazzeilla ja muistan, kuinka lumoutuneena kuuntelin hänen tuotantoansa ja tummaa, kaunista ääntään.

Backstreet Boys / Incomplete

Bäkkärit on lapsesta saakka kuulunut suosikkeihini ja Incomplete on heidän kappaleistaan omassa TOP kolmosessa.

Flying Colors / Peaceful Harbor 

Heikki opetti minut kuuntelemaan tätä yhdysvaltalaista yhtyettä ja Peaceful Harbor saa minut nauttimaan musiikista joka solullani!

Kaija Koo / Siniset tikkaat

Tämän kappaleen kertosäe on jotenkin todella lohduttava, kuinka elämän kaatumisista voi nousta ylös. Tiesittekö, että kappaleessa kerrottu nuori tyttö on Diandra?





Istuskelen juuri söpösti somistetussa ja viihtyisän puheensorinan täyttämässä kahvilassa. Otin koneen mukaan aikeenani kirjoittaa hieman kuulumisia ja mietteitä kuluneilta päiviltä. Heikki lähti käymään punttisalilla ja minä nautin leivoksen kuuman kahvin kera samalla kun näppis sauhuaa tajunnanvirran tuottamia sanoja. Ihan reilu työnjako. Ainut miinus, mikä tätä hetkeä hieman spoilaa on takanani istuva asiakas, joka syö niin äänekkäästi, että tekisi mieli kääntyä ja sanoa asiasta. Niin kuin ehkä muistatte, olen todella yliherkkä ruoan mässytykselle ja se ärsyttäää itseänikin. Misofoniaa kaiketi?

Viime päivät ja oikeastaan jo viime viikot ovat sujuneet mukavasti. Ihan oikeasti, vaikka ei siitä kauaakaan ole, kun kirjoitin itsenikin yllättäneestä romahtamisesta.  Mutta sanotaanko näin, että olosuhteisiin nähden voin hyvin.

Sen jälkeen kun sain tekstin masennuksestani kirjoitettua ja samalla jäsenneltyä tapahtumat myös itselleni, aloin pikkuhiljaa hyväksyä tilanteeni. Vakavan masennuksen alustava diagnoosi tuntui aluksi aivan siltä, kuin elämäni laiva olisi ajanut karille. Nyt kuitenkin elämän myötätuuli on alkanut puhaltaa lämpimän lempeästi -vaikka toipuminen on vasta alussa- ja se tuntuu tietenkin hyvältä.

Luin kerran eräästä lehdestä, että masennuksen tai ahdistavien kokemusten keskellä olisi hyvä pitää kiinni tietyistä päivärutiineista, jotta ei eristäytyisi irti arjesta tai muista ihmisistä. Tällaiset miellyttävät arkirutiinit ovat viime päivinä oikein korostaneet merkitystään ja siksi yritän pitää itseni aktiivisena liikkeissäni niin, että myös ajatukseni pysyvät kiinni myönteisissä asioissa. Tämä on auttanut minua elämään päivä kerrallaan olematta liian huolissani huomisesta ja asioista, jotka eivät vielä ole tapahtuneet.

Toinen arjessa ilahduttava asia on ollut huomata oma kehitys sisäisen luovuuden tuottamisessa ulos. Auringonvalon lisääntyessä olen lähes päivittäin kaivanut kameran esille kaapista ja alkanut kuvaamaan. Olen havainnut tämän todella terapeuttiseksi tavaksi hallita stressiä vaikka välillä vähän turhauttaakin, jos tietty kuvausidea ei onnistukaan. Teidän kannustava palautteenne kehittymisessäni on kuitenkin ilahduttanut minua niin paljon, että olen viimeinkin ajatellut rohkaistuvani ilmoittautumaan jollekin valokuvauskurssille ammattilaisen ohjattavaksi. Katsotaan milloin ja mihin, mutta nyt minulla olisi siihen aikaa myös keskittyä! 

Minusta on myös alkanut tuntumaan, että viimein olisi aika ostaa blogille oma domaini ja näin ollen ottaa blogin pitämiseen hieman ammattimaisempi ote. Viime viikkojen ja myös tulevat blogiyhteistyöt ovat saaneet minulle onnistumisen tunteita omiin taitoihini ja kykyihini pitää blogia ja siihen, että oma uniikki tyylini tähän pieneen sivutyöhön on viimein löytynyt. Ja arvaatteko mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että haluaisin blogini ulkoasuun hieman yksilöllisempää ilmettä ja tehdä sen samalla hieman helppolukuisemmaksi. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että uusin postaus aukeaisi etusivulle ilman ylimääräisiä klikkauksia "lue lisää"-painikkeesta. Koittakaa siis kestää tulevia ulkoasumuutoksia. Lupaan, että tuleva ulkoasu tulee pysymään samana hieman pidempään, kuin tämä nykyhetkinen. ;)

Hiljattain eräässä yhteydessä tuli kaunis ajatus siitä, että itseensä tasapainoisesti suhtautuva ihminen ei ajattele itsestään liikaa, muttei myöskään liian vähän. On siis ihan oikein tuntea itseään kohtaan tervettä arvostusta, kunnioitusta ja uskoa itseensä. Tätä nyt opettelen ja yritän muistaa sanoa itselleni joka päivä, että minä osaan ja voin olla itsestäni terveellä tavalla ylpeä.  Jospa sitä alkaisi puhumaan itselleen viimein kauniisti?


Ajatuksia blogista, luovuudesta ja jaksamisesta

23. maaliskuuta 2017


Istuskelen juuri söpösti somistetussa ja viihtyisän puheensorinan täyttämässä kahvilassa. Otin koneen mukaan aikeenani kirjoittaa hieman kuulumisia ja mietteitä kuluneilta päiviltä. Heikki lähti käymään punttisalilla ja minä nautin leivoksen kuuman kahvin kera samalla kun näppis sauhuaa tajunnanvirran tuottamia sanoja. Ihan reilu työnjako. Ainut miinus, mikä tätä hetkeä hieman spoilaa on takanani istuva asiakas, joka syö niin äänekkäästi, että tekisi mieli kääntyä ja sanoa asiasta. Niin kuin ehkä muistatte, olen todella yliherkkä ruoan mässytykselle ja se ärsyttäää itseänikin. Misofoniaa kaiketi?

Viime päivät ja oikeastaan jo viime viikot ovat sujuneet mukavasti. Ihan oikeasti, vaikka ei siitä kauaakaan ole, kun kirjoitin itsenikin yllättäneestä romahtamisesta.  Mutta sanotaanko näin, että olosuhteisiin nähden voin hyvin.

Sen jälkeen kun sain tekstin masennuksestani kirjoitettua ja samalla jäsenneltyä tapahtumat myös itselleni, aloin pikkuhiljaa hyväksyä tilanteeni. Vakavan masennuksen alustava diagnoosi tuntui aluksi aivan siltä, kuin elämäni laiva olisi ajanut karille. Nyt kuitenkin elämän myötätuuli on alkanut puhaltaa lämpimän lempeästi -vaikka toipuminen on vasta alussa- ja se tuntuu tietenkin hyvältä.

Luin kerran eräästä lehdestä, että masennuksen tai ahdistavien kokemusten keskellä olisi hyvä pitää kiinni tietyistä päivärutiineista, jotta ei eristäytyisi irti arjesta tai muista ihmisistä. Tällaiset miellyttävät arkirutiinit ovat viime päivinä oikein korostaneet merkitystään ja siksi yritän pitää itseni aktiivisena liikkeissäni niin, että myös ajatukseni pysyvät kiinni myönteisissä asioissa. Tämä on auttanut minua elämään päivä kerrallaan olematta liian huolissani huomisesta ja asioista, jotka eivät vielä ole tapahtuneet.

Toinen arjessa ilahduttava asia on ollut huomata oma kehitys sisäisen luovuuden tuottamisessa ulos. Auringonvalon lisääntyessä olen lähes päivittäin kaivanut kameran esille kaapista ja alkanut kuvaamaan. Olen havainnut tämän todella terapeuttiseksi tavaksi hallita stressiä vaikka välillä vähän turhauttaakin, jos tietty kuvausidea ei onnistukaan. Teidän kannustava palautteenne kehittymisessäni on kuitenkin ilahduttanut minua niin paljon, että olen viimeinkin ajatellut rohkaistuvani ilmoittautumaan jollekin valokuvauskurssille ammattilaisen ohjattavaksi. Katsotaan milloin ja mihin, mutta nyt minulla olisi siihen aikaa myös keskittyä! 

Minusta on myös alkanut tuntumaan, että viimein olisi aika ostaa blogille oma domaini ja näin ollen ottaa blogin pitämiseen hieman ammattimaisempi ote. Viime viikkojen ja myös tulevat blogiyhteistyöt ovat saaneet minulle onnistumisen tunteita omiin taitoihini ja kykyihini pitää blogia ja siihen, että oma uniikki tyylini tähän pieneen sivutyöhön on viimein löytynyt. Ja arvaatteko mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että haluaisin blogini ulkoasuun hieman yksilöllisempää ilmettä ja tehdä sen samalla hieman helppolukuisemmaksi. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että uusin postaus aukeaisi etusivulle ilman ylimääräisiä klikkauksia "lue lisää"-painikkeesta. Koittakaa siis kestää tulevia ulkoasumuutoksia. Lupaan, että tuleva ulkoasu tulee pysymään samana hieman pidempään, kuin tämä nykyhetkinen. ;)

Hiljattain eräässä yhteydessä tuli kaunis ajatus siitä, että itseensä tasapainoisesti suhtautuva ihminen ei ajattele itsestään liikaa, muttei myöskään liian vähän. On siis ihan oikein tuntea itseään kohtaan tervettä arvostusta, kunnioitusta ja uskoa itseensä. Tätä nyt opettelen ja yritän muistaa sanoa itselleni joka päivä, että minä osaan ja voin olla itsestäni terveellä tavalla ylpeä.  Jospa sitä alkaisi puhumaan itselleen viimein kauniisti?



Toissapäivänä nukuttuamme pitkät ja maittavat yöunet heräsimme upeaan, kevättä tulvivaan aurinkoiseen päivään. Sälekaihtimien raoista tulviva valo kutsui viettämään rentoa aamua kahvia rauhassa siemaillen ja nauttimaan päivästä happirikkaassa ulkoilmassa. 

Asuinalueemme lähellä on pari erittäin kivaa ulkoilualuetta, mutta tällä kertaa ajattelimme pistäytyä hieman pidemmälle Arabianrannan läheisyyteen, Lammassaareen. Käyntimme täällä satumaisen kauniissa ja idyllisessä saaressa oli meiltä molemmilta laatuaan ensimmäinen eikä varmasti jäänyt viimeiseksi! Perille vievät pitkospuut, ympäröivä luonto ja hiljaisuus keskellä kaupunkia sai meidät välittömästi nauttimaan hetkestä juuri niin kauniina, kuin se eteemme aukesi!





Auringon hieman lämmittäessä kipusimme korkealle Lammassaaren lintutorniin, josta voi bongata monenmoisia fogeleita. Heikki oli keittänyt meille lämmittävät raakakaakaot termariin ja nautimme ne tornissa höyryävän kuumina ihan oikeista mukeista. Siellä istuskellessa ei oikeasti voinut käsittää, mikä hiljaisuus ympärillä vallitsi ja miten rentouttavaa oli nauttia luonnon läsnäolosta. Ainut miinus mitä jäin kaipaamaan, oli ne lampaat, jota saaressa ei nimestään huolimatta tullut vastaan, heheh. Ehkä bääbäät ovat saaren pelloilla joskus käyskennelleet?





Tornista alas kavuttuamme aloimme palata takaisin Arabianrantaan. Vaikka kuinka yritin elää hetkessä mahdollisimman läsnäolevasti, en millään malttanut pitää kameraa irti käsistäni. Saaressa vaan yksinkertaisesti oli niin tavattoman kaunista, että halusin ikuistaa nuo fiilikset kuviin niin hyvin kuin vain taitaisin. Ehkä seuraavalla kerralla maltan jättää kameran kotiin ja ikuistaa näkemäni ennemmin mieleeni ja silmieni verkkokalvolle. Ehkä. Tai sitten en.

Rentoa keskiviikkoa! 

Lammassaaressa

22. maaliskuuta 2017


Toissapäivänä nukuttuamme pitkät ja maittavat yöunet heräsimme upeaan, kevättä tulvivaan aurinkoiseen päivään. Sälekaihtimien raoista tulviva valo kutsui viettämään rentoa aamua kahvia rauhassa siemaillen ja nauttimaan päivästä happirikkaassa ulkoilmassa. 

Asuinalueemme lähellä on pari erittäin kivaa ulkoilualuetta, mutta tällä kertaa ajattelimme pistäytyä hieman pidemmälle Arabianrannan läheisyyteen, Lammassaareen. Käyntimme täällä satumaisen kauniissa ja idyllisessä saaressa oli meiltä molemmilta laatuaan ensimmäinen eikä varmasti jäänyt viimeiseksi! Perille vievät pitkospuut, ympäröivä luonto ja hiljaisuus keskellä kaupunkia sai meidät välittömästi nauttimaan hetkestä juuri niin kauniina, kuin se eteemme aukesi!





Auringon hieman lämmittäessä kipusimme korkealle Lammassaaren lintutorniin, josta voi bongata monenmoisia fogeleita. Heikki oli keittänyt meille lämmittävät raakakaakaot termariin ja nautimme ne tornissa höyryävän kuumina ihan oikeista mukeista. Siellä istuskellessa ei oikeasti voinut käsittää, mikä hiljaisuus ympärillä vallitsi ja miten rentouttavaa oli nauttia luonnon läsnäolosta. Ainut miinus mitä jäin kaipaamaan, oli ne lampaat, jota saaressa ei nimestään huolimatta tullut vastaan, heheh. Ehkä bääbäät ovat saaren pelloilla joskus käyskennelleet?





Tornista alas kavuttuamme aloimme palata takaisin Arabianrantaan. Vaikka kuinka yritin elää hetkessä mahdollisimman läsnäolevasti, en millään malttanut pitää kameraa irti käsistäni. Saaressa vaan yksinkertaisesti oli niin tavattoman kaunista, että halusin ikuistaa nuo fiilikset kuviin niin hyvin kuin vain taitaisin. Ehkä seuraavalla kerralla maltan jättää kameran kotiin ja ikuistaa näkemäni ennemmin mieleeni ja silmieni verkkokalvolle. Ehkä. Tai sitten en.

Rentoa keskiviikkoa! 

Kaupallisessa yhteistyössä Lapuan Kankurit

Miten ihana tunne onkaan, kun päivä on jo aivan selvästi pidentynyt ja valon määrä lisääntyy jatkuvasti! Muistan vielä muutaman vuoden takaa, kuinka kevään tulo sai minut väsyneeksi, mutta aivan viime vuosien aikana minusta on alkanut tuntumaan, että mitä enemmän aurinko tavoittaa säteillään, sitä paremmin voin.

Kevään tulon voi aistia myös monen blogin pitäjän keväisistä kuvista sisustuksen saralla. Yksi tämän kevään suosikkiväreistä tuntuu monella olevan vaaleanpunainen ja niin myös meillä. Pieni ripaus tätä raikasta kevään tuulahdusta riittää pudistamaan talven pölyt ja miten iloinen olenkaan, kun pääsin toteuttamaan blogini kautta kaupallisen yhteistyön Lapuan Kankureiden kanssa tästä vaaleanpunaisesta, kertakaikkisen kauniista Eskimo-villahuovasta!



Lapuan Kankureiden tuotteet viehättävät minua tyyleiltään ja materiaaleiltaan todella paljon. Ajattomat, skandinaviset kuosit ja aidot luonnonmateriaalit takaavat, että kodin sisustus miellyttää arjessa ja parhaassa tapauksessa suo rentouttavia ja voimannuttavia hetkiä arjen kiireissä. Oma tärkeä jokailtainen latautuminen on, kun päivän päätteeksi istahdan sohvalle jalkojen maatessa pitkin pituuttaan, pöydällä tuoksuu höyryävän kuuma kupillinen teetä ja saan käpertyä mieltä ja kehoa lämmittävään huopaan. Siitä saakka kun tämä Eskimo saapui meille lämmittämään (jo sen loppuun saakka mietitty tyylikäs pakkaus vakuutti minut kauneudellaan!), olen joka päivä käpertynyt sen syleilyyn ja onpa sen sisässä nukuttu jo monet, monet päiväunet. Sitä kuuluisaa Hyggeä parhaimmillaan! Tästä huovasta tulee olemaan vuosiksi iloa ja sen kaksipuolisuus mahdollistaa mukavan vaihtelun. Huovan pesulapussa lukee myös "Made in Finland".




Jotta tästä villaisesta lämmittäjästä iloitseminen ei jäisi vain yksipuoleiseksi, Lapuan Kankurit halusi muistaa myös teitä! Monet teistä innostuivat tästä huovasta Instagraminkin puolella, joten olen iloinen voidessani jakaa teille alekoodin normaalihintaisiin villahuopiin! Koodilla PERHOSENALENNAN saat -20 % alennuksen normaalihintaisista villahuovista ja alennus on voimassa 20.3.-31.3. saakka. Tästä linkistä pääset katsomaan valikoimaa.

Lämmin kiitos Lapuan Kankureille tästä ihanasta yhteistyöstä ja toivon, että alekoodista on teille lukijoille iloa! 

Ihanaa alkanutta viikkoa! 

Lämmittävä Eskimo (sisältää alekoodin)

20. maaliskuuta 2017


Kaupallisessa yhteistyössä Lapuan Kankurit

Miten ihana tunne onkaan, kun päivä on jo aivan selvästi pidentynyt ja valon määrä lisääntyy jatkuvasti! Muistan vielä muutaman vuoden takaa, kuinka kevään tulo sai minut väsyneeksi, mutta aivan viime vuosien aikana minusta on alkanut tuntumaan, että mitä enemmän aurinko tavoittaa säteillään, sitä paremmin voin.

Kevään tulon voi aistia myös monen blogin pitäjän keväisistä kuvista sisustuksen saralla. Yksi tämän kevään suosikkiväreistä tuntuu monella olevan vaaleanpunainen ja niin myös meillä. Pieni ripaus tätä raikasta kevään tuulahdusta riittää pudistamaan talven pölyt ja miten iloinen olenkaan, kun pääsin toteuttamaan blogini kautta kaupallisen yhteistyön Lapuan Kankureiden kanssa tästä vaaleanpunaisesta, kertakaikkisen kauniista Eskimo-villahuovasta!



Lapuan Kankureiden tuotteet viehättävät minua tyyleiltään ja materiaaleiltaan todella paljon. Ajattomat, skandinaviset kuosit ja aidot luonnonmateriaalit takaavat, että kodin sisustus miellyttää arjessa ja parhaassa tapauksessa suo rentouttavia ja voimannuttavia hetkiä arjen kiireissä. Oma tärkeä jokailtainen latautuminen on, kun päivän päätteeksi istahdan sohvalle jalkojen maatessa pitkin pituuttaan, pöydällä tuoksuu höyryävän kuuma kupillinen teetä ja saan käpertyä mieltä ja kehoa lämmittävään huopaan. Siitä saakka kun tämä Eskimo saapui meille lämmittämään (jo sen loppuun saakka mietitty tyylikäs pakkaus vakuutti minut kauneudellaan!), olen joka päivä käpertynyt sen syleilyyn ja onpa sen sisässä nukuttu jo monet, monet päiväunet. Sitä kuuluisaa Hyggeä parhaimmillaan! Tästä huovasta tulee olemaan vuosiksi iloa ja sen kaksipuolisuus mahdollistaa mukavan vaihtelun. Huovan pesulapussa lukee myös "Made in Finland".




Jotta tästä villaisesta lämmittäjästä iloitseminen ei jäisi vain yksipuoleiseksi, Lapuan Kankurit halusi muistaa myös teitä! Monet teistä innostuivat tästä huovasta Instagraminkin puolella, joten olen iloinen voidessani jakaa teille alekoodin normaalihintaisiin villahuopiin! Koodilla PERHOSENALENNAN saat -20 % alennuksen normaalihintaisista villahuovista ja alennus on voimassa 20.3.-31.3. saakka. Tästä linkistä pääset katsomaan valikoimaa.

Lämmin kiitos Lapuan Kankureille tästä ihanasta yhteistyöstä ja toivon, että alekoodista on teille lukijoille iloa! 

Ihanaa alkanutta viikkoa! 

Latest Instagrams

© Perhosena lennän. Design by Fearne.