Keltainen helmikuu ja loman odotusta

28. helmikuuta 2016

Jee mikä aurinkoinen aamu!

Ihan tajuttoman upea aamu, fiilis on todella korkealla ja nyt tuntuu, että pimein talvi alkaa pikkuhiljaa olla selätetty, onhan maaliskuu jo aivan nurkan takana! Tämä viikonloppu on muutenkin mennyt tosi mukavissa merkeissä ja olo on kaikin puolin virkistynyt. Ensi viikko on vielä töitä ja sitten alkaakin TALVILOMA! Mun ainut suunnitelma lomalle on nukkua univelat pois ja ulkoilla niin paljon kuin mahdollista. Täytyy vaan toivoa, että aurinkoisia päiviä riittäisi myös sinne asti!






Ihanaa sunnuntaita kaikille! Me aletaan siivoilemaan ja iltapäivällä on tarkoitus lähteä jäälle. Olen viimeksi kaksitoistavuotiaana pitänyt luistimia jalassani (kyllä vaan, me ei luisteltu yläasteella kertaakaan!) ja suoraan sanottuna mulla on jäänyt luistelemisesta ihan kauhea kammo. Nyt kuitenkin Heikin esimerkin innoittamana päätän uhmata kammoani ja kokeilla miltä luisteleminen tuntuu. Todennäköisesti en pysy edes pystyssä, hahaa! :D

Kahvikissan uusin lempparilatkittava

25. helmikuuta 2016

Heipä hei!

Kahta asiaa en arjessani vaihda; kunnon vessapaperia ja laadukasta kahvia. :D Jos joku tulisi ja ottaisi multa jälkimmäisen pois, olisi se varmasti le katastrof ja suuri sellainen.

Meillä on ollut Heikin kanssa koko avioliittomme ajan sellainen motto, että tehdään arjesta mukavaa ja nautitaan niistä ihan tavanomaisistakin asioista, kuten kahvista. Se ei siis tarkoita brassailemista vaan sitä, että nauttii joka päivästä tehden arjesta kivaa ja sujuvaa. Meillä oli oikeastaan tämä sama teema jo häitämme suunnitellessamme pian seitsemän vuotta sitten. Meillä ei ollut mahdollisuutta järjestää suuria häitä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se sopi meille todella hyvin. Meillä olikin tuolloin yhteisenä ajatuksena, että keskittyisimme naimisiin menemisen sijasta pikemminkin naimisissa olemiseen ja siihen, että arki toimii ja on miellyttävää. Ja niin se on ollutkin. On ihanaa jakaa elämä parhaan ystäväni kanssa enkä koskaan halua lakata arvostamasta sitä, kuinka onnekas olen aviopuolisoni suhteen. Hän on ollut minulle kaikkina näinä vuosina tuki ja turva ja kunnioitettava perheen pää, joka hellästi rakastaa ja myös kestää omituisuuksiani.

Meillä arjen pieniin iloihin kuuluu siis kunnon kahvi. Miten ihanalta tuntuukaan nousta aamulla uuteen päivään, kun voi jauhaa kahvipavuista tuoretta kahvia! Jos langoilla on muitakin kahvikissoja, niin jaatteko saman ajatuksen?




Meillä juodaan usein tummapaahtoista kahvia, koska se on pehmeää ja vatsaystävällisempää kuin vaalea paahto. Olin aivan ällikällä lyöty, kun Heka toi viime viikolla Liidelistä tätä extra tummaa Bellarom-kahvia joka oli ihan tajuttoman hyvää! Liideli yllätti siis taas, siitä taitaakin tulla pian mun lempi ruokakauppa, hehe! (Tänään löysin Lidlistä uudet treenivaatteet, mun garderoobi alkaakin täyttyä Liidelin kuteista!)





Mitä asioita te ette vaihtaisi arjestanne pois ja miten te teette arjestanne kivaa? Hyvät vinkit jakoon. :)

Uudet hiukset

23. helmikuuta 2016

Heissulivei!

Muutama viikko sitten podin hiusdilemmaa ja kyselin teiltäkin vinkkejä mikä hiusmalli olisi passeli päähäni. Ylivoimaisesti suosituin ja eniten ääniä saanut lookki oli viime huhtikuinen lyhyt hiusmalli, joka lukeutuu myös omaksi suosikeikseni. Muistan, kuinka tuolloin oli aikamoinen totuttelu niin lyhyeen lettiin, mutta pitkien kutrien jälkeen se oli tosi kivaa vaihtelua. Ainut miinus siinä mallissa oli sen joka aamuinen laittaminen. Olen nimittäin perinyt isän puolelta todella paksun hiuslaadun, joka toki on vahva mutta välillä aika työläs. Lyhyissä hiuksissa sen laittaminen korostui ja toisaalta pidemmässä mallissa se on niin painava, etten jaksa sitä kantaa. Ongelmansa siis kullakin, tiedän!

Viime viikolla kampaajalla käydessäni halusin jotain näiden kahden hiusmallin väliltä ja niinpä päädyin jo monesti minulla olleeseen a-linjaiseen Bobiin eli niin sanottuun Victoria Beckham-tukkaan. Malli on helppohoitoinen ja huonoina hiuspäivinä (kuten tänään) se on helppo kietaista puolikkaalle ponnarille. Olen käynyt samalla kampaajalla jo useamman vuoden ajan ja hän tietää joka kerta tasan tarkkaan miten pehkoani käsitellä siinä myöskin onnistuen!

Tyvikasvuni oli kolmen kuukauden kampaajalla käynnin välillä taas sitä luokkaa, että tartti tehdä jotain. Minulla kasvaa hiukset lähes pari senttiä kuussa ja vaaleassa tukassa ei-minkään-värinen-maantienharmaa-oma värini on tyvikasvuna aika ikävä. Ilmettä siis kirkastettiin lähes platinan värisillä raidoilla ja olen lopputuolokseen taas enemmän kuin tyytyväinen. Seuraavalla kerralla raidoitetaan taasen vähän lämpimämmällä sävyllä, jotta lopputulos säilyy luonnollisena.



Poncho // H&M
Pusero // H&M
Kynähame // Lidl
Kello // Michael Kors
Kengät // Second hand


Nämä kuvat ovat otettu viime sunnuntailta, jolloin tein aamulla suoristusraudalla kiharoita. Voisin otattaa hovikuvaajallani piakkoin kuvia myös sellaisesta lookista, jossa hiukseni ovat suorat. Malli toimii myös silloin.

Aijjuu, hiuksista poiketen mun on pakko hehkuttaa mun uusinta hamelöytöä, joka on tässä asussa. Tykkään käyttää alle polven pituisia puolihameita, mutta niitä tuntuu olevan tosi vaikea löytää kun niin monessa kaupassa on myynnissä pelkkiä minareita. Noh, tämä todella ihanalta päällä ja hyvältä materiaalilta tuntuva hame löytyi ruokakauppareissulta Liidelistä. Kyllä vain, en juksaa! Tätä samaa mallia oli saatavilla myös raikkaan navy-valkoisena raitahameena, jonka ehdottomasti haluan kuvauttaa seuraavassa asukuvassa. Lidlistä voi siis tehdä löytöjä! Löysin samalla reissulla myös pehmoisen velouri-oloasun ja kertoipa ystäväni hänen aviomiehensä löytäneensä sieltä kerran jopa kokopuvun!




Loppuun kysyisin teiltä vielä hyvää kuivashampoo-suositusta. En ole nimittäin eläessäni käyttänyt moista mutta pikkuhiljaa olisi hyvä opetella. Hiukseni rasvoittuvat todella nopeasti ja koska en enää millään jaksaisi olla niitä joka päivä pesemässä niin hiuspuuterista voisi olla ehkä iloa. Jotkut vaan ovat kertoneet niiden tekevän hiusten pintaan "kuoren" ja karsastan jo pelkkää ajatustakin. Onko teillä siis asiasta kokemusta ja jos on, minkä merkkisen kuivashampoon olette havainneet hyväksi? Kiitos avusta jo etukäteen! <3

Keittiön uudet vaatteet

21. helmikuuta 2016

Sunnuntaiheipat!

Pitkästä aikaa asetin kameran hyppysiini ja otin eilen muutaman kuvan hieman uudistuneesta keittiöstämme, joka on saanut asukseen mustaa ja valkoista. Vakkarikalustoon kuuluvat varmaan muistavatkin, kuinka keittiömme pöytä sai uuden elämän Dc Fix-kontaktimuovin avulla muutama viikko sitten. Siitä lähti idea raikastaa kotimme sydän kliinisempään suuntaan ja sen myötä vaihtui sivuverho että kattolamppu. Molemmat elementit meillä olikin jo ennestään, joten rahaakaan ei palanut tähän uudistukseen, (lukuunottamatta pöydällä hengailevia Finlaysonin Coronna-kuosisia kaitaliinoja, jotka löytyivät alesta.)

Kuvia koneelle ladattaessa muuten huomasin, miten rumasti kappaverho nököttää ja harmitti etten oikaissut sitä ennen kuvien ottoa. Mutta toisaalta täytyykö kaiken olla aina niin aseteltua ja loppuun asti hiottua? Itsekin arvostan blogeissa ja kuvissa aitoutta, joten eiköhän se arkikin saa kuvissa näkyä - ei meillä muutenkaan ole aina niin siistiä verhojen asettelusta puhumattakaan! Eri lukunsa on tietenkin tarkoituksella asetellut yksityiskohtaiset kuvat mutta tällaisissa fiiliskuvissa ehkä se tunnelma on kuitenkin tärkein, vai mitä?




Kattolamppu vaihtui siis mustasta isommasta häkkyrästä tähän Clas Ohlsonin sirompaan valkoiseen. Olin jo myymässä tuota varjostinta pois, kunnes yhtäkkiä kekkasin sille uuden paikan olohuoneen ikkunalaudan sijasta keittiön kattoon. Olin tosi yllättynyt, miten pelkästään varjostimen vaihdolla sai uutta ilmettä keittiöön eikä paljon maksanut vaivaa.





Keittiön seinän tapetti ei ole täällä usein vilahtanut, mutta tällainen tapetti meillä siis siinä on. Tykkään tapetista todella paljon ja seinää koristaa Heikin ystävän tekemä kuparin värinen peili. Tuon seinätarran haluaisin ottaa pois, mutta sitä yrittäessäni tapettiin jäi jäljet, joten täytyy keksiä siihen jokin muu idea. Haaveilen myös eräsitä Jyskin ruokapödäntuoleista, jollaisen hankimme tosin työtuoliksi tietokonepöydän kaveriksi.


Mä onneton olin muuten kokonaan unohtanut, että meillä on tuo Sarpaneva-tarjotin. Heikki nimittäin on saanut sen varmaan pari-kolme vuotta sitten edellisestä työpaikasta vuosilahjaksi ja keittiön kaappeja siivotessa se sitten tuli vastaan. Aika hyvin kun tuota tarjotinta monesti olen blogeissa ihaillut! Kaapeista voi siis näemmä tehdä vaikka mitä löytöjä ja varsin edullisestikin. ;)



Nyt lähdenkin keittelemään toisen kupposen aamukahvia ja toivottelen mukavaa sunnuntaipäivää! Heissuliveissuli!

Mukavaa viikkistä!

19. helmikuuta 2016

Huomenta!

Perjantaipäivä ja edessä vapaa viikonloppu. Kirjoittelen tätä tekstiä työpaikkamme taukotilassa päivän ensimmäistä kahvikuppia nauttien. Ah päivän paras hetki kun saa sen ensimmäisen kahvikupposen eteensä. 

Huomasin näiden parin kuvan jääneen luonnoksiin ja ajattelin niiden sopivan viikonlopputoivotukseen. Meillä on pari sopimusta viikonlopuksi mutta muuten onkin ihan vapaata. Tämä viikko onkin ollut sen verran kiireinen että rento viikonloppu on aivan paikallaan. Tänään työpäivän jälkeen istahdetaan soffalle katsomaan Voffia ja sen kaveriksi sopisi vaikka pizza. Täytyykin koukata kaupan kautta kotiin.

Toivottelenkin mukavaa viikkistä kaikille näiden kuvien myötä, heips!



DC Fixattu olohuoneen senkki

17. helmikuuta 2016

Heissulivei junasta! Istuskelen juuri selkä menosuuntaan päin kohti Hämeenlinnaa siskoni perheen luo. Olen siellä yötä ja aamulla matkustan sieltä takaisin suoraan töihin. Huomenna onkin hieman erilainen työpäivä koulutuksen merkeissä ja odotan sitä hyvillä fiiliksin.

Tämä päivä on siis minulla vapaata ja se alkoi tyylikkäästi rokuliin nukkumalla. Mulla oli eilen niin kovat selkäsäryt että onneksi itkultani sain nukahdettua. Kipulääkkeet taisi vaan nukuttaa ja heräsin lahjakkaasti vasta kymmentä vaille kymmenen - kymmenen minuuttia ennen sovittua kampaaja-aikaani. Onneksi hovihiuslaittajani oli itsekin hieman myöhässä omasta aikataulustaan joten ei tullut paniikkia. Nyt mulla on siis uusi lyhyempi tukka, laitan kuvia uudistuneesta lookistani kunhan ennätän. :)


Kirjoitin taannoin fixanneeni keittiön pöytämme uuteen uskoon DC Fix-kontaktimuovin avulla ja tuunanneeni samalla materiaalilla myös muitakin huonekalujamme. Tässä siis before and after-kuvia olohuoneemme senkistä. Ehdin jo kerran laittaa tämän ruskean senkkimme Faceen kirpparille, mutta otin sen sieltä pois kun joku vinkkasi miten siitä saisi ihan uuden näköisen. Mitäs tykkäätte? Tämän tuunaaminen oli huomattavasti aikaa vievämpää ja kärsivällisyyttä vaativampaa kuin pöydän fixaaminen, mutta yllättävän hyvin tämäkin projekti onnistui. Alla vuoden takainen kuva lähtötilanteesta, hyvin on muuten muukin sisustus tuon kuvan ottamisen jälkeen meillä muuttunut!





Seuraavana tuunauskohteenani on meidän keittiön kaappien ovet. Tällä hetkellä ne on mun mielestä ihan karseat mutta mustaa fixiä niille aion pian näyttää. Vetimetkin menevät samalla uusiksi samaten keittiön laattojen saumat. Sitten kun mulla on vapaapäivä, johon ei ole mitään sovittuna niin aloitan projektin. Kuvia laitan ilman muuta tulevastakin tuunauksesta sitten tulemaan! 



Ja olohuoneen tapetin alta paljastui...

13. helmikuuta 2016

... musta tapetti! Kyllä vain, musta kauniilla kuviolla ja mä olen siitä tosi innoissani, toisin kuin neljä vuotta sitten.

Nimittäin:

Muutettiin nykyiseen pesäämme marraskuussa 2011. Olin silloin tuhottoman innoissani maalaisromanttisesta sisustustyylistä (jota toki edelleenkin pidän kauniina.) Asuntoon muutettuamme olohuoneessa oli edellisten asukkaiden tiimoilta hienosti kuviokohdistettu musta tapetti, mutta maalaisromanttiseen intooni tapetti ei istunut. Noh, mehän läksittiin K-Rautaan katsomaan vaihtoehtoista seinäilmettä joka löydettiinkin; vaalean beige raitatapetti oli sen ajan juttu. Tapetoimme raidat reteesti mustan tapetin päälle (helpoin ratkaisu, josta nyt olenkin tyytyväinen!)

Mutta kuinkas kävikään neljä vuotta myöhemmin? Sanotaan, että vaihtelu virkistää ja niin se todella on tehnyt tässä kodin sisustuksen saralla. Koska olen jo sata kertaa maininnut haaveilevani kliinisemmästä kodin ilmeestä, ostimme valkoisen maalin, jolla oli tarkoitus maalata olohuoneen seinä. Sitä ennen odotti kuitenkin tapettien alas repiminen ja ajatus siitä ei houkutellut sitten yhtään. Tarpeeksi kauan kuitenkin asian kanssa vetkuteltuani päätin viime sunnuntaina ryhtyä tuumasta toimeen ja arvatkaa mitä? Vaalean tapetin repimisessä ei kauaa nokka tuhissut, se lähti todella siisteinä suiroina ihan vain vetämällä! Ja mikä vieläkin parempi uutinen, musta tapetti ei vaurioitunut hässäkässä ollenkaan! Siitä innostuttuamme päätimme olla maalamatta seinän valkoiseksi ja pitämällä mustan tapetin. Heka sanoikin, että varsin helppo remontti!




Nyt en voi käsittää miten en aiemmin tykännyt tästä tapetista lainkaan! Ystäväni K sanoi jo silloin, että tapetti on hieno mutta en uskonut. :D Ihminen tosin muuttuu jatkuvasti niin luonnollisesti sisustusmakukin voi vaihdella.

Ripustin alla olevassa kuvassa Granitin valosarjan seinässä olleisiin koukkuihin mutta tuohon paikkaan on tarkoitus hakea Ikeasta Songe-peili. Valosarjasta taas kyhään meille sängynpäädyn. Niin juu, makkarikin kokee pientä muutosta, kerron siitä myöhemmin lisää!



Tältä meillä näytti siis ennen. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut uudesta isommasta asunnosta, mutta nyt tuntuu että ihan kuin meillä olisikin uusi koti! Ja sitä ihmettelen, että meidän koti tuntuu nyt paljon isommalta kuin aiemmin! Ehkä selkeät linjat vaikuttavat asiaan tai sitten mustan ja valkoisen kontrasti.


Eilen laitoin taas Toriin myyntiin tavaraa, muun muassa kattolampun sun muuta. Uusi olohuoneen kattolamppu odottaakin ripustusta ja se vilahtikin postauksen alussa. Tykkään tosi paljon kotimme muutoksesta, jihuu!

Omat tunteet absoluuttisena totuutena?

8. helmikuuta 2016

Olen viimeaikoina ollut mieleltäni levoton. Jo parin viikon ajan minusta on tuntunut, että aivojeni kovalevy on kuormittunut punaiselle saaden ajatukseni olevan pelkkää sekamelskaa. Mitä ihmettä mun päässä taas tapahtuu?

Piirsin tässä yhtenä päivänä ajatuksistani piirustuksen ja lopputulemana oli rauhaton pyörremyrsky, joka vaatisi akuuttia selvitystä. Olotilaani on viime päivinä liittynyt myös väsymystä, turhautuneisuutta, itkuisuutta ja muutama aika voimakaskin paniikkokohtaus. Ehkä kyse on pian lähestyvistä "niistä päivistä" tai sitten "vaan" aivojen kemiasta. Valon selvästi lisäännyttyä aivojeni serotoniinituotanto ei olekaan ehkä pysynyt samassa tahdissa valon kanssa saaden mieleni olemaan välillä hyvinkin innoton. Jopa rakas harrastukseni bloggaus on saanut tästä osumaa ja tietysti moni muukin asia, mistä yleensä saan iloa. Ollakseni rehellinen -ja miksi en olisi- mua ei esimerkiksi ole voinut vähempää kiinnostaa avata konetta ja kirjoittaa blogia ajatuksella. 

Mutta täällä kuitenkin nyt ollaan ja tällä kertaa jokaisen soluni kanssa. Musta vaan tuntuu, että mun on pakko kirjoittaa ajatuksiani ylös ja olla itselleni täysin rehellinen, jotta itsekin saan ajatuksistani jonkinlaista tolkkua. Tämän kaltainen mielenvirran jäsentely on ennenkin ollut yksi toipumiskeinoni ja siksi se on sitä nytkin. Korostan kuitenkin, että tällä vuodatuksella en hae yhtään säälipistettä, mä en oikeastaan edes jaksaisi yhtäkään voivottelua puolestani. Haluan vain todeta asiat niin kuin ne ovat ja mennä sitten eteenpäin. Ai niin, sen lisäksi yritän tunnistaa ne asiat, joihin voin itse vaikuttaa ja muuttaa ne asiat mitkä on muutettavissa.




Tiedättekö mikä on maailman turhinta puuhaa joka syö auttamatta sitä energiaa, jonka voisi käyttää johonkin hyödylliseen toimintaan? Se on aivoluteilu. Aivoluteilu on toisen päässä toisen puolesta ajattelemista kuten esimerkiksi näin: 

"Nyt kun mä tein noin, niin toi varmaan ajattelee että mä olen ihan nolo ja aivoton."

"Miks se katto mua tolla ilmeellä, oonkohan mä loukannut sitä jotenkin?"

"Jos mä kirjoitan blogiini itsestäni, ajatteleekohan kaikki, että olen täynnä itseäni?"

"Jos mä sanon ostaneeni jonkun tavaran, niin pitääkö ihmiset mua täysin materialistisena pellenä?"

"Miks se ei moikannu mua, oonkohan mä tehnyt jotain väärää sen mielestä?"

"Kukaan ei tykkää musta."

Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta uskoakseni saitte kiinni ajatuksesta, mitä aivoluteilu pitää sisällään. Voiko olla mitään turhempaa?



Olen ollut aina sitä mieltä, että kaikki tekomme voivat vaikuttaa jossain määrin toisiin, joten mitä tahansa teenkin on huomaavaista ottaa huomioon myös toiset. Kuitenkin, kaikella on rajansa ja edellä kuvaillut tunteet ja ajatukset keittävät pikkasen yli. Huomaatteko toisen niitä yhdistävän piirteen? Kyseessä on nelikirjaiminen sana, pronomini, joka ilmentää myös itsekkyyttä. MINÄ.

Eräs ystäväni totesi viisaasti puhuessaan omasta kokemuksestaan, että "kaikki toisten ihmisten ajatukset eivät aina liity minuun." Niinpä. Levottomuutta herättävät ajatukset voivat helposti saada yliotteen mielestä, jolloin ajatukset alkavat kulkemaan kehää ja vain oman navan ympärillä. Englanninkielinen sanonta "think outside the box" kuvaa mielestäni hyvin sitä, kuinka hyödyllistä onkaan ajatella asioita itsensä ulkopuolelta. (En tosin sano, että se olisi aina helppoa.) Ehkä silloin asioihin saa uutta perspektiiviä ja voi oivaltaa, että kaikki ei aina todellakaan liity minuun. Aika vapauttavaa.



Vaikka en missään vaiheessa halua vähätellä kenenkään tunteita -edes omiani- niin aina ne tunteet eivät kuitenkaan kerro sitä koko totuutta. Jos esimerkiksi minusta on tuntunut, että joku saattaa ajatella minusta jollain tietyllä tavalla, asia ei useinkaan tai todennäköisimmin olekaan niin. Ja toisaalta, vaikka tämän kaltaiset tunteeni pitäisivätkin sillä hetkellä paikkansa, maailmani ei siihenkään tarvitse kaatua. Voin paljolti itse vaikuttaa miten tiettyihin asioihin suhtaudun ja annanko niiden viedä mielenrauhani.


Näitä ajatuksia nimittäin ylös näpytellessäni oivalsin, kuinka minun tulee edelleen nöyrtyä oman itseni edessä kohdaten rohkeasti ne vajavaisuudet, joita luonteessani ja persoonassani tunnistan. Toisaalta, en saa unohtaa olla itseäni kohtaan armollinen vaan yritän vastakin olla itseni paras kaveri. 

Tunteet tulevat ja menevät -myös kielteiset. Toivon, että me kaikki samankaltaisten ajatusten kanssa pystyisimme muistamaan että ahdistavimmatkin tunteet menevät ohi ja niiden tilalle on mahdollista saada rauha. Tsemppiä ja tyyneyttä siis meille kaikille. <3
Ps. Mitähän musta nyt ajatellaan kun avasin taas mieleni sopukoita? Luuleekohan kaikki, että mä haluan vaan huomiota? ;)