Mikä blogeissa viehättää?

19. lokakuuta 2017


Istun lämpimässä sohvannurkassa teekuppini kanssa ennen nukkumaanmenoa ja mieleeni juolahti yks kaks yllättäin postausaihe, josta olisi mukavaa kuulla myös teidän näkemys. Pohdin tätä aihetta nimittäin aamulla meikatessani ja vaikka se teemaltaan ei olekaan se päivän polttavin, riittäisi tästä uskoakseni jutun juurta vaikka kuinka.

Blogit. Nykyajan ilmiö, joka välillä tuntuu jopa hieman hiipuvan suosiostaan kunnes se taas ottaa reilun harppauksen eteenpäin. Ja kun blogien suosio kasvaa, kasvaa myös niiden määrät. Minusta ainakin tuntuu, että olen aivan pihalla uusimmista blogeista ja toisaalta tämä on myös luonnollinen jatkumo sille, etten ehdi seuraamaan kuin muutamaa blogia silloin tällöin. Joka tapauksessa, tässä kohtaa tullaan siihen, mikä aamulla ripsiväriä silmiini levittäessä tuli mieleeni. 

Mikä blogeissa viehättää? Tai tarkemmin kysyttynä, mikä blogeissa teitä lukijoita viehättää? 

Onko se kauniit, valoisat kuvat vai blogin pitäjän uniikki kirjoitustyyli, joka saa huomionne? Onko se aikakauslehtien tyyliä hipova kokonaisuus vai sittenkin sopivan kotoinen rouheus, johon samaistutte? Vai perustuuko viehtymiseenne nimenomaan samaistuttavuus tai ehkä unelma jostain, jota toivoisitte itsekin peilaavanne?


Omat viehtymykseni lukemiini blogeihin perustuvat aina samalle yhtälölle; ne ovat visuaalisesti kauniita ja mielenkiinnon herättäviä. Kuvat ovat tarkkoja ja tarpeeksi suuria. Niiden ulkoasussa on inspiroivaa ja hyvän mielen tuovaa kauneutta olematta silti kuitenkaan loppuun saakka aseteltuja. Pieni rosoisuus luokin näihin blogeihin tunnelmaa ja myös bloggaajien kuvaustapa on tunnistettavissa. Näiden lisäksi ruudun takana olevan viestijän kirjoitustyyli on mutkaton, selkeä ja persoonallinen. Ajatus ei karkaa käsistä vaan pysyy tietyjen raamien sisällä. Myös aiheet vaihtelevat sopivalla temmolla, silloin tällöin jopa yllätyksellisesti.

Kaikista tärkein näistä blogeista aistittava ominaisuus on kuitenkin aitous, joka ilmenee muun muassa vilpittömyytenä ja rehellisyytenä. Aitous kuvastuu kuvissa havaittavasta arkirealismista tai vaihtoehtoisesti omasta visiosta, jonka kuvanottohetkellä on saanut. Toisaalta aitous ei tarkoita sitä, että blogin pitäjän yksityiselämän kaikki osa-alueet tulisi saattaa tunnetuiksi, sillä jokaisen blogin lukijan toivoisi ymmärtävän, että on täysin blogin pitäjän päätettävissä, kuinka paljon itsestään tuo julkisesti esille. Aito kirjoittaja voi siis olla myös silloin, kun jättää tarkoituksella elämän tietyt osa-alueet blogin ulkopuolelle. 

Nyt olisikin todella mielenkiintoista kuulla, mihin asioihin te kiinnitätte blogeissa ensimmäiseksi huomionne ja mikä saa teidät jatkamaan niiden lukemista?

Sieltä, täältä, tuolta ja kotoa

17. lokakuuta 2017


Välillä tulee hetkiä, jolloin blogipostauksen aloittaminen tuntuu takkuiselta vaikka halua kirjoittamiseen löytyisikin. Nyt on juuri sellainen hetki. Mielessäni risteilee useitakin aiheita joista tekisi mieli kirjoittaa, mutta tekstin tuottaminen ymmärrettäväksi ja loogiseksi kokonaisuudeksi tuntuu jotenkin työläältä. Kyseessä ei siis ole "tyhjän paperin syndrooma" vaan pikemminkin sen vastakohta. Halu kirjoittamiseen on silti nyt suurempi kuin tämän hetkiset taitoni, eli nyt mennään aivan fiilispohjalla. 

Viime viikolla aloitin taas kaappien läpikäymisen pois ylimääräisistä tavaroista ja tekstiileistä. Marraskuun aikana minulle on tulossa kaksi harkittua ja todella mielekästä blogiyhteistyötä koskien makuuhuoneen ja olohuoneen tekstiilejä, joten pitääkseni tavaramäärän aisoissa siirrän kiertoon ostamiamme muutaman vuoden vanhoja lämmittäjiä. Osan myyn kirpparilla, kuten yllä olevan kuvan tekstiilit, ja osan kierrätän. Saan todella paljon iloa antamisesta ja siksi tykkään järjestää mahdollisuuksien mukaan "hae pois"-päivän, jolloin ystävät saavat tulla katsomaan jos jotakin heille sopivaa meiltä löytyisi. Tällä kertaa laitan kiertoon parit pussilakanasetit, pyyhkeitä, tyynyliinoja, lyhtyjä ja sen semmoisia. Toki monilla ystävillä kaapin täyttäjiä riittää jo omasta takaa mutta aina löytyy sellaisia, joille "toisen romu on toisen aarre". Siitä tulee todella hyvä mieli! <3 Monet muuten tykkäävät järjestää tällaisen päivän porukalla, jolloin jokainen voi tuoda jotain itselleen ylimääräistä ja katsoa, jos toisten aarteissa löytyisi itselle jotakin tarpeellista. Tällaisista vaihtareista siskoni muuten löysi minulle viime viikolla pitkän harmaan villakangastakin ja sattuvasti olin juuri pohtinut, että tarvitsisin sellaista. Mikä sattuma!



Viime viikolla olohuoneemme työpiste sai pienen freesauksen, kun seinää aiemmin kaunistanut Stringin Pocket-hylly sai seuraajan näistä Ikean yksinkertaisista hyllynkannattimista ja K-raudan puulevystä. Pocket oli todella kaunis mutta tuntui meillä harmillisen epäkäytännölliseltä, joten päätimme vaihtaa sen nykyiseen. Sattumoisin tiesin ystäväni haaveilevan Pocketista, joten uusi koti sille onkin jo tiedossa. Työpisteestä on tulossa jossain vaiheessa vielä enemmän kuvia olohuoneen muutosprojektin jatko-osassa.



Tässä vaiheessa syksyä muuten huomaan, kuinka energiatasot alkavat laskea pimeän ajan lisääntymisen myötä. Aloitin siksi eilen tietoisen buustauksen terveellisemmän ravinnon, liikunnan ja paremman unen laadun saralla. En aio ottaa tästä mitään stressiä vaan yksinkertaisesti kuunnella herkemmin kehoni tarpeita ja hoitaa sitä paremmin. Kaivoin myös pitkästä aikaa esiin kävelysauvat ja läheiset luontopolut jo odottavat niillä kulkijaansa. 


Loppuun vielä sisustusiaiheinen kevennys näistä syötävän suloisista seinäkoukuista. Eikö vain ole liikuttavat pikkutuolit kuin nukkekodista konsanaan! Nämä pääsivätkin meille eteisen seinälle ja kannattelevat nyt kauniisti kahta laukkuani.

Tämän sillisalaattipostauksen myötä toivottelen lempeää päivää kaikille!

Helsinkiä huipulta

13. lokakuuta 2017


Viime viikon lauantaina olin ystäväni kanssa kiertelemässä Helsinkiä kuin turistit konsanaan. Olimme suunnitelleet tuon päivän toteuttamista jo kesästä saakka ja nyt aikataulujemme käydessä yksiin lähdimme sompailemaan Helsingin katuja kamerat kaulassa. Saderintaman ollessa koko Euroopan yllä jännitimme, saisimmeko ikuistettua kameroidemme muistikortille kovinkaan montaa kuvaa, mutta onneksi muutama otos tallettui niin Helsingin kattojen yltä kuin maankamaraltakin.





Tuon päivän iltana pumpulimaiset pilvet loivat taivaanrantaan uskomattoman kuniita siveltimen vetoja. Niiden lipuessa tuulen mukana emme voineet kuin ihailla tuota nerokasta tapaa varastoida vettä sen vielä vaihtaessa paikkaa varsin kevyen oloisesti! Eipä sitä aina tule pilvisinä päivinä pohtineeksi, kuinka valtavat vesimassat yllämme liikkuukaan paitsi toki silloin, kun ne valahtavat vetenä tai lumena päällemme. ;)



Vedestä puheen ollen tämän kuvauspäivän yksi kohde, merenranta, jäi tällä erää vesisateen takia kokematta mutta jäipä sitten jotain seuraavallekin kerralle. 

Leppoisaa viikonloppua!

Familon SS18

11. lokakuuta 2017


Viime viikon keskiviikkona minulla oli mahdollisuus aloittaa päivä Familonin showroomilla Lauttasaaressa pehmeiden tekstiilien ja herkullisen aamupalan ympäröimänä. Kyseinen aamu oli syksyiseen tapaan varsin kolea ja viimainen ja sen kontrastina kotoinen pressitilaisuus kynttilöiden tuikkiessa ei olisi voinut mennä enempää nappin! 

Tällainen tilaisuus oli itselleni järjestykseltään toinen ja edelliseen tapaan tunnin kestävä fiilistely oli sekä leppoisalta ilmapiiriltään että tulevia tuulahduksia nuuhkien ihanan hyggemäinen!




Familonin tuotteet ovat minulle paristakin eri yhteydestä jo entuudestaan tuttuja. Olen aikoinaan (jo ennen blogia ja myös sen aikana) tehnyt töitä Familonin peitteiden ja tyynyjen parissa. Lisäksi meidänkin peti on niillä pedattu. Sittemmin on ollut myös todella mielenkiintoista tutustua Familon Home-kodintekstiilen maailmaan, joka ideallaan peittojen ja tyynyjen lisänä tukee unta pehmeine luonnonmateriaaleineen. Vuodetekstiiilimallistosta meillä onkin kivipestyt pellavaiset Princess-pussilakanat, joihin rakastan sujahtaa kohti höyhensaaria. Pellavan lisäksi tulevan kevään mallistosta minua jäi erityisesti viehättämään tiivis puuvillaperkaali, joka sopivan rapsakkana luo ylellisen hotellimaisen tunteen iholle. 



Myöskin Familon Homen kylpyhuonetekstiilit ovat laadultaan todella pehmeitä ja miellyttäviä. Ihastuin yllä olevan kuvan kokonaisuuden värimaailmaan ja mikäli meillä vain olisi tarvetta pyyhkeille, voisin hyvin kuvitella meille nuo hamam-pyyhkeet ja vohvelikankaiset kylpytakit. Harmillista vaan, että meidän talouden pyyhevarasto on jo täysi. ;)



Lämmin kiitos Familonille kutsusta tutustumaan vuoden 2018 kevään ja kesän mallistoon sekä ruhtinaallisesta vieraanvaraisuudesta herkullisen aamupalan ääressä!


Pesämme neliöt paremmassa käytössä: Olohuoneen muutos osa 1/3

9. lokakuuta 2017


Live Life Simply. 

Näihin kolmeen sanaan sisältyvä ajaton ja arvokas viisaus on osoittautunut elämässämme todella käytännölliseksi ja arvokkaaksi; kun elämän eri osa-alueita esimerkiksi ajankäytön ja tavaran haalimisen suhteen järkeistää, elämästä tulee paljon huolettomampaa, stressivapaampaa ja mielekkäämpää.

Siksi meilä on Heikin kanssa ollut jo kolmen vuoden ajan projektinamme soveltaa edellä mainittua lausetta omaan elämäämme ja tämän ratkaisun tuoman hyödyn havainneena meistä kumpikin voi koko sydämestään todeta, että päätös on ollut yksi parhaista valinnoistamme ikinä!

Eräs piirre miten tämä muutos tuntuu arkipäivän elämässämme, on pesämme sisällään pitävät neliöt.



Kotimme viisikymmentäyksi neliötä ovat vuosien saatossa pitäneet sisällään mielestäni aivan liikaa tavaraa. Näin jälkiviisaana en voi kuin ihmetellä, miten kummassa olen jaksanut kantaa meille kassikaupalla koriste-esineitä, tekstiilejä, vaatteita sun muuta pikku härpäkettä täyttämään kotimme kaappeja ja asuntomme pinta-alaa.

Toki kaikkea en ole raahannut kotiimme kerralla. Pikkuhiljaa turhakkeiden määrä kolossamme vaan alkoi kasvaa. Lopulta se alkoi hidastaa siivoamista ja lisäsi myös stressiä, jota usein ylimääräinen materia tuo helposti mukanaan. Vähempikin kodintavara olisi siis riittänyt.


Hävettää siksi ihan myöntää, että olen ollut tavarahamsteri. Tähän hamstraukseen on toki ollut helppo syynsä työni kodinsisustuksen sekä muodin parissa, mutta kysyn silti itseltäni, mikä järki on ollut säilyttää kaapeissa esimerkiksi kahdeksaatoista eri pussilakanaparia ja lukuisia muita kodintekstiilejä, vaikka kotonamme on asunut vain kaksi henkilöä? 

Omalta kohdaltani voin todeta tähän syyn löytyvän minusta itsestäni; kaappien pursuaminen paljosta tarpeettomasta on kielinyt jonkinlaisesta tyytymättömyydestä itseeni ja ehkä osaamattomuudesta käsitellä tämän mukanaan tuomia tunteita. 

Näistä syistä ylimääräisestä tavarasta luopuminen on ollut pitkä ja aikaa vievä projekti. Se on vaatinut ajan ja voimien lisäksi myös henkistä kapasiteettia. Joihinkin tavaroihin on liittynyt eräänlaisia tunnesiteitä tai muistoja ja vaikka askeettiseksi ei tässä ole ollutkaan tarkoitus heittäytyä, tarpeettomista kaappien täyttäjistä on ollut työlästä luopua. Myöskään aiempia ajatusmalleja joita tavaran haalimiseen on liittynyt, ei ole ollut helppoa korvata uusilla, terveemmillä mielenmalleilla. 

Yhteenvetona tästä kaikesta siksi sanoisin, että korjaus aiempaan on vaatinut ennen kaikkea päänsisäistä muutosta. Jotta pystyisin onnistumaan uuden ajattelumallin omaksumisessa, minun tulisi olla itselleni täysin rehellinen ja muistuttaa itseäni tyytyväisyydestä, joka ei ole riippuvainen mistään aineellisesta eikä edes olosuhteista. Aito tyytyväisyys on jotain paljon syvällisempää ja vakaampaa: se on sisäistä rauhaa, joka perustuu tarkoitukselliseen elämään.


Jotta realismi tässä kaikessa avautumisessani kuitenkin säilyisi, tarkennettakoon, että kyllä edelleen pidän kauniista tavaroista ja viihtyisästä kodista. Olisihan se myös hassua, jos sisustuspainoitteisen lifestyleblogin pitäjänä kirjoittaisin, että kaikki tavara on turhaa tai ettei ihminen tarvitsisi mitään. Olennaista tässä muutoksessa aiempaan kuitenkin on, että nyt kotimme hyödykkeillä on omat paikkansa eikä niiden määrä ylitä epäkäytännöllisyyttä. 

Tähän liittyen harkitsen myös aina tarkkaan esimerkiksi tuoteyhteistöitä solmiessa onko minulla kyseisille tuotteille oikeasti käyttöä ja jos on, laitan aina vastavuoroisesti jotain kiertoon pitääkseni sisustustavaroiden ja -tekstiilien määrän vakiona. Näin pidän "itseni aisoissa" ja tämän lisäksi käyn vähän väliä läpi kaappejani katsoakseni, voisiko vielä jotain laittaa kiertoon.


Tämän postauksen teeman mukaisesti näette nyt yllä olevista kuvista viimeisen kolmen vuoden aikaiset muutokset olohuoneemme sisustuksessa:

Ylimmässä kuvassa vasemmalla on olohuoneemme juuri ennen mustan tapetin irroittamista ja seinän maalamista valkoiseksi. Tuossa kuvassa seinällämme on myös tämän hetkisten kahden sisustutaulun ja seinävalaisimien tilalla neljä sisustustaulua.

Seuraavassa kuvassa sisustus on muutoin sama, mutta matto ja olohuneen pöytä ovat eri kuin tällä hetkellä.

Ensimmäisessä kuvassa alhaalla sohvan yläpuolella on nykyisten julisteiden paikalla peili ja myös matto ja nojatuoli ovat vaihtuneet. Tuon sisustuksen aikana muuten ajattelin, että "onpa meillä vähän tavaraa", mutta kuvaa nyt katsoessani sitä on mielestäni ihan liikaa. Sohvaa vaivaa tyynyvitsaus ja sen lisäksi sohvan viereinen pöytävalaisin sivupöydän kanssa ovat tilaan nähden ylimääräisiä.

Oikean puolimmainen kuva alhaalta onkin sitten jo kolmen vuoden takaa. Tältä ajalta meillä ei taida olla olohuoneessamme mitään samaa, kuin tummanruskea laminaattilattia. Kuten näette, koriste-esineitä oli tuolloin melkoisesti ja arvaatte varmaan, että pölyjen pyyhkimiseen meni siivotessa aina eniten aikaa.

Tähän väliin haluaisin ystävällisesti tuoda vielä tiettäväksi, että käytäntö, jolla me olemme päättäneet yksinkertaistaa kotiamme ei tokikaan ole se ainut tapa tai tyyli - onhan makuja ja mieltymyksiä monia. Tämän postauksen tarkoituksena on siis ainoastaan ollut kertoa, miten me olemme havainneet hyväksi toteuttaa näitä uudistuksia ja miten olemme kokeneet ne toimiviksi.



Kun nyt siis lopputulemana mietin tekemiämme muutoksia yksinkertaistaaksemme elämäämme, emme voisi olla tyytyväisempiä. Ja vaikka rehellisyyden nimessä myönnän aprikoineeni voisiko vähemmällä tavaralla ja työmäärällä tulla toimeen, mistään oikeasti tärkeästä ei ole täytynyt luopua. Päinvastoin. Kaiken luovutun tilalle on tullut stressittömämpi arki, tyytyväisempi mieli, levollisempi sydän ja onnellisempi elämä. Näitä ei saa ostettua millään rahalla vaan niiden perustana on jotain paljon moniuloittesempaa, kuin palava paperi. 

Mitä pidätte olohuoneemme lopputuloksesta? Entä onko teillä kokemusta tavaran vähentämisestä ja sen tuomista hyödyistä?

MioSa. designia keittiössä

8. lokakuuta 2017


Kaupallinen yhteistyö: MioSa. design

Muistatteko, kuinka tämän vuoden tammikuussa vaihdoimme ajatuksia siitä, onko kodin sisustuksessa kaiken oltava valkoista? Kommenttikenttään tuli tuolloin useita ajatuksia sen puolesta, että vaikka valkoinen on värinä puhdas, ilmava ja raikas, sen pehmentäjäksi sopivat erinomaisesti maanläheiset värit ja materiaalit. Olin tuolloin itsekin vasta ihastunut muun muassa pellavan ja greigen sävyihin ja tuo sama mieltymys on ottanut vain tuulta alleen. Jotenkin minusta vaan tuntuu, että juuri pellavan, harmaan, greigen ja maitokahvin värit yhdistettynä luonnonmateriaaleihin tuovat kotiin juuri sellaista lämpöä ja kodikkuutta, jota erityisesti talvikuukausien aikana ympärilleni kaipaan. Olin siksi ilahtunut, kun MioSa. designin Satu otti yhteyttä kysyäkseen, kiinnostaisiko minua kaupallinen yhteistyö näiden taidokkaiden käsitöiden parista? 

Arvostan todella paljon huoliteltua, loppuun asti toteutettua käsityötä ja siksi yhteistyöhön oli ilo suostua. Myös tarina tämän yrityksen takana viehätti minua ja mielestäni siinä on samaa elämäniloa ja positiivisuutta, kuin Sadun omassa blogissa, All you need is White. 



MioSa. designin taidonnäytteet ovat siis käsintehtyjä, puuhelmistä valmistettuja erilaisia tuotteita. Mallistoon kuuluu niin avaimenperiä, äitiyskoruja, kaula-, korva- ja kalenterikoruja ja myös sisustukseen sopivia pyyhenipsuja, pannunalusia, keittiömagneetteja ja tähtinauhoja. Omat valintani näistä osuivat arvatenkin sisustuksen puolelle ja omiksi suosikeikseni poimin nämä puun, mustan, valkoisen ja nutrian väriset keittiömagneetit ja puuhelmistä valmistetun pannunalusen

Osasin jo pelkkien verkkokaupan tuotekuvien perusteella odottaa postin tuovan paketin sisältävän kauniita aikaansaannoksia, mutta ne olivat vieläkin kauniimpia kuin oletin! Magneetit pääsivät siksi oitis jääkaappimme oveen eriparisten edeltäjiensä tilalle ja pannunalunen odottamaan työvuoroaan keittiönpöydän kirkaslasisen maljakon alustaksi. Tuo puun väri tuokin minusta aivan ihanan pienen twistin valkoisen keittiönpöytämme seesteyttäjäksi ja yhtenäiset magneetit sointuvat väriensä puolesta täydellisesti yhteen. 

Mitä sanotte, eikö olekin aika veikeitä?



Mutta sen lisäksi, että sain yhteistyön muodossa jakaa teille muutaman sanan MioSa. designista, Satu halusi tarjota teille blogini lukijoille alekoodin MioSa. designin verkkokauppaan. 

Koodilla "Perhosena" saat -10% alennuksen kaikista vähintään 15 euron tilauksista. Alekoodi on voimassa 8.-10.10.2017, joten jos vaikka tarha- tai opettajien lahjat on tälle syksylle mietinnässä, tässä oiva, käytännöllinen vinkki. Ideoita voi myös kurkata MioSa. designin Instagram-sivulta ja Facebookista. Molemmat löytyvät nimellä @miosadesign. 

Kotiin liittyvät postaukset saavat huomenna jatkoa, kun näette viimein kuvia olohuoneemme muutosprojektista. Postaussarja tulee olemaan kolmeosainen ja ensimmäisessä osassa näette ennen- ja jälkeen kuvia olohuonemme hallitsevimman seinän värin vaihtumisesta mustasta valkoiseen. 

Suloista sunnuntaita!

Helsinkiä mereltä

3. lokakuuta 2017


Kaupallinen yhteistyö: Offerilla
*Tähdellä merkityt kohdat ovat mainoslinkkejä

Helsinki on ollut minulla aina erityisellä paikallaan sydämeni sopukoissa ollakseen rakas kotikaupunkini mutta myös sen vieressä olevien vesistöjen puolesta. Kunnioitus merta kohtaan kulkee luullakseni myös sukumme geeneissä; isoisälläni oli aikojen saatossa oma vesibussi ja yhä edelleen ukki jaksaa kertoa mielenkiintoisia tarinoita tuolta ajalta. Kun siis Offerillatarjosi minulle kaupallista yhteistyötä muutamien eri diilien parista, oli selvää, että valitsisin kahden hengen puolentoistatunnin saaristoristeilyn Helsingin saaristossa. Tuntui jännältä seilata samoja reittejä, joita ukkikin on työkseen kulkenut.

Uskoakseni monelle teistä Offerillan palvelut ovatkin jo tuttuja. Kyseessä on siis Suomen suurin paikallisten tarjousten markkinapaikka, josta näkee helposti kaupunkikohtaiset tarjoukset Helsingistä*, Turusta*, Tampereelta*, Jyväskylästä ja Oulusta*. 

Myytävien diilien tarjonta on todella laaja niin kauneushoitoloista, ravintoloista, kahviloista, kampaamoista, kuntosaleista ja muista palveluista. Alennukset ovat  50-90 % ja tiedänkin useita, jotka hyödyntävät näitä etuja. Helppo tapa pysyä kärryillä tarjouksista on tilata päivittäinen Offerillan uutiskirje.



Tämänkertainen Offerillan kanssa solmitty yhteistyö oli järjestykseltään jo kolmas ja hyvin onnistunut. Royal Line Sightseeing-risteily starttasi matkansa Helsingin kauppatorilta, josta se navigoi ohi Kaivopuiston, Kruununhaan, Katajanokan, Suomenlinnan, Korkeasaaren, Laajasalon ja muiden lähistöllä olevien saarten. 

Samalla kun nautiskelimme isoveljeni kanssa maisemista, selvästi kuuluva selostus kertoi Helsingin historiasta ja hetkittäin tuntui jopa aivan siltä, kuin kannella ollut merituuli olisi tuonut mukanaan historian havinaa.

En ole oikein koskaan ollut hyvä menneiden vuosisatojen luvuissa tai tapahtumissa, mutta jostain syystä nyt jaksoin keskittyä kuuntelemaan, mitä kaikkea pääkaupunkimme aikakirjaan on sisältynyt jopa huvittavine yksityiskohtineen. En nyt muista kuka kuninkaista olikaan kyseessä, mutta joku heistä söi jälkiruoakseen neljätoista laskiaispullaa. Neljätoista! En pystyisi samaan. ;)








Pikkuhiljaa kulttuurinälkämme tullessa täytetyksi minusta alkoi tuntumaan, että haluan kokea saman kattauksen vielä uudestaan. Merenkäynnin synnyttämät vaahtopäiset laineet kutsuivat palaamaan niiden äärelle ja ensi kesänä niin myös teemme. Jospa silloin muistaisin paremmin, kuka monarkeista piti laskiaispullista erityisen paljon. ;)  

Kiitos tästä elämyksestä Offerillalle!

Suorittajan maanantai

2. lokakuuta 2017


Heräsin ovikellon soittoon. Silmäni siristäessä auki ja havahduttuani mikä maa ja valuutta on kyseessä, nappasin aamutakin ylleni ja hipsin kohti ovea kellon soidessa jo toistamiseen. Yöllinen hereillä pitävä selkäkipu oli pakottanut minut ottamaan lihasrelaxantin, joka kivun lievittyessä piti huolta myös unen jatkumisesta. Kello oli 13 ja rakas ystäväni Noora saamui meille sopimuksemme mukaisesti kahville. "Mä vast heräsin!" "Ai! :D " 


Normitilanteessa (eli totaalisena stressaaja-suorittajatyyppinä) olisin alkanut ääneen panikoimaan kaikista tekemättömistä kotitöistä mitä minun oli tarkoitus ollut tehdä; sänky oli luonnollisesti petaamatta, imurointi jäänyt hoitamatta, nojatuoli kissankarvoissa, pölyt pyyhkimättä, wc ei kiiltänyt puhtauttaan ja mikä pahinta: en ollut käynyt kaupassa. Siinä mä sitten asiat itselleni todettuani vaan virkkasin Nooralle, "ehkä se ei oo tärkeintä? Tärkeintä on, että me nähdään." "Niin on."

Joten samalla kun hovimestarimme piti huolta Nooran viihtyvyydestä, puin yöpukuni tilalle kollarit, tein itselleni aamukahvin, otin pakkasesta esiin mitä löysin, suljin silmiltäni sotkut ja sytytin kynttilät. Tärkeintä ei ollut miltä meillä näytti tai mitä syötävää meiltä löytyi tarjolle. Tärkeintä oli ystävän kanssa vietettävä aika juttujen riittäessä pitkälle iltapäivään. 

"Ei hassumpaa", totesin kun Noora oli lähtenyt. "Tällaisiin päivän aloituksiin voisi vaikka tottua."

Päivä kerrallaan

25. syyskuuta 2017


Olen reilun viikon ajan tuntenut voimieni ottavan jälleen takapakkia ja tästä syystä blogi on ollut hiljaisempi. Samasta syystä lupaamani raha-aiheinen postaus laahaa pahasti jäljessä, mutta en ole missään tapauksessa unohtanut sen toteuttamista. Välillä heikommat voimavarat vaan ottavat vallan ja silloin blogi on ensimmäinen asia, josta aikaa palautumiseen otetaan -niin voimauttavaa, kuin tämä kirjoittaminen onkin. 

Kunhan tässä sydämeni tykytys tasaantuu, niin palaan sisustustunnelmiin yksinkertaistetun olohuoneemme sisustuksen muodossa, josta hieman esimakua näissä kuvissa. Luvassa on myös merellisiä tuulahduksia Helsingin edustalta ja lopultakin se luvattu postaus taloutemme eurojen käytöstä.


Toivon, että uusi viikko antaa teille parastaan ja voimauttavia hetkiä arkeen. Palataan! <3