Elämäni aakkoset

30. heinäkuuta 2017


Tämän blogihaasteen olin alunperin ajatellut jättää väliin sen yleisyyden vuoksi, mutta se alkoikin tuntumaan ihan hauskalta postausaiheelta. Tässä siis omat rustaukseni haasteen toteuttamiseksi näin sunnuntaipäivän ratoksi.

Aika. Kaikelle tekemiselle on aikansa ja paikkansa.

Backstreet Boys. Pikkutytöstä saakka pitämäni tanssiorkesteri.

Celsiusasteet. Kesäisin mieluiten +20 ja talvella -5.

D-vitamiini. Sillä hoidan mieltäni ja ihoani.

Fiilistely. Olen opetellut olemaan läsnä hetkessä.

Geisha. Lempisuklaani.


Heikki. Rakas aviomieheni ja paras ystäväni. <3

Ilo. Tunne, jota pyrin ylläpitämään myönteisillä asioilla. 

Jäätelö. Voisin elää sillä jos se olisi mahdollista.

Kirosanat. En tykkää.

Laulaminen. Rakastan laulamista ja haluaisin oppia tekemään sen oikein.

Meri. Kunnioitusta ja pelkoa herättävä vesilaajuus.

Nauru. Loistava stressilääke ja hyvänolon hormonien vapauttaja.



Oksasilppuri. Oksien silppuaminen on lempihommani mökkitalkoissa.

Purjosipulisosekeitto. Lapsuuteni mieliruoka.

Quotes. Nautin elämänviisauksien lukemisesta.

Rönni. Kehräävä perheenjäsenemme, joka tuo päivä päivältä enemmän iloa ja onnellisuutta!

Suru. Tunne, jota olen oppinut kunnioittamaan.

Tunnelma. Pidän kovasti hämyisistä valoista, kynttilän liekin rauhoittavasta vaikutuksesta ja levollisesta vireestä.

Uni. Rakastan nukkumista. Tästä syystä torkutan herätyskelloa niin kauan kuin mahdollista (vaikka tiedän, ettei se auta yhtään mitään).


Vihkisormukset. Kauneimmat ja tunnerikkaimmat koruni. 

Www. Nettiyhteys helpottaa elämää.

Xoxo. Ilmaus, joka merkitystä en vieläkään tiedä.

Ystävyyssuhteet. Suuri voimavara ja rakkaudenosoitus elämältä.

Z -Salamapartio. Hulvaton sketsi.

Ådum. Makkarimme matto Ikeasta.

Ämpäri. Mielestäni suomen kielen hassuin sana.

Örinä. Vältän ulkonaliikkumista iltamyöhään -varsinkin keskustassa- , koska silloin tunnen oloni epämukavaksi ja uhatuksi.

Tuliko vastaan teille tuttuja aakkosia? 

Hopean hohtoa olohuoneessa

27. heinäkuuta 2017


Kesällä kodin sisustukseen tulee luonnollisesi kiinnitettyä ehkä vähemmän huomiota, mutta silloinkin olen tarkkana, että kodin yleisilme on siisti ja että kotona on miellyttävää olla. Meidän pesän siisteydestä pitää hyvää huolta karvainen hurisijamme, sillä mustan kissan asustaessa vaaleassa kodissa imuri on noin joka toinen päivä käytössä. Se ei haittaa minua lainkaan, sillä kotitöistä pyykinpesu ja imuroiminen ovat lemppareitani, kun taas tiskaaminen ei niinkään koskaan ole juuri sytyttänyt. Siitä huolimatta keittiökin pysyy päivittäin suhteellisen kuosissa ja varsinkin aamuisin on mukava aloittaa päivä levollisessa kodin sydämessä.


Löysin kesälomareissultamme nämä kauniit Pentikin hopean väriset kynttilänjalat, jotka raikastavat mielestäni kivasti olohuoneen ilmettä. Myös taustalla näkyvät vaaleanharmaat tyynynpäälliset ovat uudet ja sen enempää uutta olohuoneeseemme ei kesän aikana olekaan tullut. Vanha sanonta "vähemmän on enemmän" tuntuu siis erittäin paikkansa pitävältä; pienet muutokset ovat joskus niitä parhaita. 

Blogikirppis

26. heinäkuuta 2017


Julkaisin juuri blogini Facebook-sivuilla @perhosenalennanblogi pienen blogikirppiksen, jossa on myynnissä muutamia minulle käyttämättömiksi jääneitä hyväkuntoisia vaatteita, kodintekstiilejä ja -tavaroita. Pääasiassa vaatteet ovat kokoa 36 ellei tuotetiedoissa toisin mainita. Myös sisustustavaraa tuli myyntiin, mutta vähemmän kuin aluksi oletin -olen ilmeisestikin onnistunut olemaan shoppailuissani varsin maltillinen, koska ylimääräistä ei siltä osin ole päässyt paljoakaan kertymään. ;)




Kaikki kirppikseen liittyvä tapahtuu siis Facebookissa ja pyytäisin myös kaikkia huomioimaan, että vaikka kaikki myytävät tekstiilit ja tavarat ovat siistejä, niin mahdollisten allergioiden vuoksi korostan, että meillä on KISSATALOUS. 

Tervetuloa! <3

Sirompi työpöytä

25. heinäkuuta 2017



Joskus suurempi tilan tuntu kodin vapaan lattiapinta-alan suhteen voi olla vain senteistä kiinni -siltä minusta ainakin tuntuu. Totesin tämän nimittäin meitä pitkään palvelleen työpöytämme kanssa, joka pienestä koostaan huolimatta oli turhan syvä tarvitsemillemme tietokoneelle ja muille työpöydän tykötarpeille. Tämän usein todettuani rupesin siis harkitsemaan vaihtoehtoja, joilla tuon ylimääräisen kahdenkymmenensentin syvyyden saisi olohuoneesemme käyttöön liikkumatilaksi.

Olen todennut Ikean kalusteet usein käytännöllisiksi ja hinta-laatusuhteiltaan varsin näppäriksi. Siksi uutta pöytää etsien klikkasin ensin Ikean sivut auki ja kuten osasin odottaa, sopivan tuntuinen vaihtoehto pomppasi pian kuvaruudulle. 



Tämä Vittsjö-sarjan valkoinen työpöytä vaikutti jo pelkän kuvan perusteella sopivan sirolta, ilmavalta ja raikkaalta. Sama vaikutelma vahvistui nähtyämme sen livenä ja pian jo kiikutimme litteän pahvilaatikon sisältöineen koottavaksi kotiimme. Kokoaminen sujui nopeasti ja pöydän lasilevykin säilyi ehjänä allekirjoittaneesta rähmäkäpälästä huolimatta. Sattuvasti myös edellinen työpöytämme löysi uuden kodin ennen sen laittamista edes myyntiin ja nyt se sopiikin täydellisesti ystävämme uuteen sievään kotiin! 



Muistatteko muuten Valkoisen pehmentäjät-postauksessa näkyneen vaalean puulaatikon? Hankimme sen suojaamaan printteriämme (kröhöm.. siis peittämään sen, ehhehe!) ja se sopikin kokonsa puolesta tehtäväänsä mainiosti. Printteri ei ole jokapäiväisessä käytössä, joten sitä käytettäessä ei tarvitse kuin nostaa puulaatikko sivuun ja tuikata töpseli seinään. Säilytän laatikon päällä myös käsilaukkuani, joten pöydän ja eteisen vaatekaapin välinen tila on näin ollen hyvässä käytössä.


Ei ehkä heti uskoisi, että jo näin pienen muutoksen myötä olohuoneemme kulkutila vaikuttaa merkittävästi tilavammalta. Siskoni hyvä vinkki ottaa kaikki liikenevä lattiapinta-ala käyttöön tuli siis jälleen todettua todeksi ja toimivaksi. Jospa sitä samaan syssyyn keksisi vielä sellaisenkin idean, kuinka makkarimme hukkatilan saisi paremmin käyttöön. Ehkä se onkin seuraava aivoriiheni!

Viime päivien hymyjä

23. heinäkuuta 2017


Kulunut neljän viikon kesäloma. Vaikka lomamme alkoikin järjettömän kylmillä keleillä, kääntyi se kuitenkin lämpöiseksi ilmojen, että myöskin kaiken kivan tekemisen myötä.

Leffaillat. Arjen täyttyessä kiireistä ja velvollisuuksista meillä jää harvoin aikaa leffojen katsomiselle. Nyt lomalla olemme kuitenkin kuluttaneet sohvaamme ja nojatuoliamme monen hyvän leffan katsomiseen, joista parina suosituksena mainittakoon Tom Hanksin Vakoojien Silta ja Matt Damonin The Martian.

Kissan kehräys. En tiedä mitään niin rauhoittavaa ääntä kuin kissan lempeä, puoleensavetävä hurina. Luin muuten lomalla kisukirjaa, jossa kerrottiin kissan kehräyksen vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin. Voitteko uskoa, että jos ihmisen murtuneen luun päälle asettaa kehräävän kissan, niin kehräyksestä muodostuva värinä edesauttaa murtuneen luun luutumista! En siis lainkaan ihmettele, miksi henkinen vointini (ja sen mukana tuomat fyysiset epämääräiset kivut) on kohentunut sen myötä, kun otimme meille meidän nelijalkaisen karvaisen terapeutin.

Ystävät ja läheiset. En voi lakata olemasta kiitollinen kaikista rakkaista ihmisistä ympärilläni, joiden seurassa saan ja voin olla juuri niin haavoittuvainen, herkkä ja keskeneräinen toipilas kuin olen.


Kotimme tuleva pieni pintaremontti. Olen haaveillut pienestä pintaremontista kotiimme jo kauan, mutta toimeen ryhtyminen on tuntunut työn vaikeimmalta osalta. Kun sitten viimein keräsin rohkeuteni ja tarmoni kysyäkseni taloyhtiöltämme välineitä työn tekemiseen, (muun muassa olohuoneen tapetin poistamiseen ja sen uudelleen maalaamiseen) sain bumerangina vastauksen, jossa remonteista vastaava henkilö tulisi katsomaan kotiamme. Jo seuravaana päivänä ovikellomme soi ja vastauksena pyyntöihimme he lupasivat kustantaa paitsi työvälineet, myös kaiken työn! Ja tiedättekö mitä? Seinän lisäksi he parantelevat kylpyhuonettamme ja maalaavat uudestaan myös kattomme, vaikka sitä emme olleet edes kysyneet! Tämä onkin yksi syy, miksi olemme päättäneet asua vuokralla; joka kerta vikailmoituksen tehtyämme asia on mitä pikinmiten hoidossa, usein muutamassa tunnissa. Ehdoton vuokralla asumisen plussa!

Musiikki. Musiikin terapeuttinen vaikutus vaikuttaessaan aivojemme mielihyväkeskukseen on yksi henkireikäni ja viime päivinä soittolistallani ovat olleet Sarah McLachlan, Petra, Beck, Beth Orton, SMG, Emma Salokoski  ja Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani.

Jäätelö. Rakastan jäätelöä ja luulenpa sen näkyvän myös vyötärölläni, hahah! Olen nimittäin antanut itselleni luvan syödä kesän aikana niin paljon jäätelöä kuin huvittaa ja ai että, kun olen nauttinut! :D

Valokuvaaminen. Kameran ottaminen esille vaatii aina tietyn mielialan ja inspiraation. Viime päivinä kamerani linssi on pienen tauon jälkeen hakenut aktiivisesti muistikortille tallettuvia hyviä hetkiä ja tätä on edesauttanut parin minulle uuden ominaisuuden ottaminen käyttöön kamerastani.

Kauniit sananne. Joka kerta kun kommenttiboksiin ilmestyy miellyttäviä sanojanne, lämmittävät ne mieltäni. Kiitos siis teille!

Pieni lisäys olohuoneeseemme

21. heinäkuuta 2017


Saatattekin ehkä muistaa, kuinka olohuoneemme on viime kuukausien aikana kokenut muutamia hyväksi todettuja muutoksia, kuten värimaailman vaihtamista vaaleampaan ja joidenkin huonekalujen paikkojen vaihtamista käytännöllisemmäksi. Näiden muutoksien myötä olohuonemme lattiapinta-ala on saanut enemmän väljyyttä, mikä on ollutkin muutosten perimmäinen tarkoitus.

Yksi puute olohuoneessamme kuitenkin alkoi pistämään silmääni. Sohvaa vastapäätä oleva seinä ammotti tyhjyyttään, tosin en ensin ollut edes varma haluaisinko siihen mitään -edes seinille. Lopulta kuitenkin totesimme, että jotain tila kaipaisi ja se jokin voisi olla siro taso parilla säilytyslaatikolla ja kotoisuutta tuovalla pöytävalaisimella. 



Rupesin siis selailemaan netistä sopivia vaihtoehtoja ja ihastuin oitis Ikean Vittsjö-sarjan valkoiseen kaksitasoiseen hyllyyn. Se kuitenkin osoittautui harmillisesti liian tilaa vieväksi Ikeassa sen nähtyämme. Hieman pettyneenä jouduin hyväksymään tappioni, kunnes Heikki yhtäkkiä iski silmänsä Ikean pikkuruiseen Lack-sarjan tv-tasoon, joka sopisi käyttötarkoitukseensa sivupöydäksi aivan loistavasti! Ja niinpä niin, sen koottuamme tv-taso oli paljon parempi idea kuin alkuperäinen omani ja toi olohuoneemme sisustukseen juuri sen puuttuneen kodikkuuden ja tunnelman, jota haimmekin! Mitä pidätte kokonaisuudesta?


Mielestäni on ihanaa, että kauniin ja oman kodin tyylin löytäminen ei edellytä suuria summia kahisevaa, vaan joskus pelkkä mielikuvitus riittää, kuten esimerkiksi tv-tason näkemisenä toimivaksi sivupöydäksi. Onneksi Heikki keksi tämän hyvän idean. :)

Valkoisen pehmentäjät

18. heinäkuuta 2017


Tänä kesänä olen havainnut Pinterestin sisustus-kansioni täyttyneen enenevässä määrin sellaisista inspiraatiokuvista, joissa värimaailmaa hallitsee -tai ainakin maustaa- maanläheiset ja murretut värit. Vaikka rakastankin sisustusvärinä valkoista yli kaiken, olen alkanut kaivata sen rinnalle sitä pehmentäviä sävyjä ja materiaaleja. 

Pellava on ollut jo pitkään yksi suosikkimateriaalini tuomaan rouheutta kovan valkoisen vierelle. Sen lisäksi minua on alkanut kovasti viehättämään käsittelemätön vaalea puu ja sisustusväreinä harmaa, koivu ja greige. En olisi ikinä uskonut sanovani innostuvani koivusta, koska se tuo väkisinkin mieleen yhdeksänkymmentäluvun tyylin, mutta niin sitä mieli voi muuttua. 


Kesälomallamme olenkin tehnyt muutamia maanläheisin värein innostavia pieniä sisustuslöytöjä, jotka kokosin yhteen tämän postauksen kuvia varten. Minulla oli oikeastaan aika hauskaa eilen näitä kuvatessa, koska annoin mielikuvitukseni lentää ja leikin, että somistaisin sisustuskaupan näyteikkunaa vain muutamalla tuotteella. Sitä en tiedä menisikö tällainen asettelu läpi jos olisin visualisti, mutta tämän kokoaminen oli vallan hauskaa ja rentouttavaa. Sitähän toki kodinkin laittaminen on. :)


Siltä varalta, että joku näistä elementeistä kiinnostaa myös teitä, tässä yhteenveto kaikista:

Pöytävalaisin, puulaatikko, huopa, kannellinen laatikko ja tekokukat / Ikea 
Maljakot / H&M Home
Koristetyynynpäälliset / Löytötex
Matto / Ellos

Tämän sisustusleikin päätyttyä heitin tyynyt sohvalle, tekokukat asetin pöydälle ja puulaatikon uuden työpöytämme viereen printterin suojaksi. Meidän printteri nimittäin kaipasi jonkin siistin "peitteen" (näkö)suojaksi ja laatikko sopii tehtäväänsä kuin nakutettu. Instagramista voikin jo käydä kurkkimassa miltä uusi työpöytämme näyttää, mutta palaan työpisteen kokonaisuuteen vielä täälläkin.

Loppuun vielä blogivinkki, mikäli teitäkin innostaa maanläheiset värit sisustuksessa. Amerikkalainen Pure Joy Home on yksi blogisuosikkini ja Lizin tyyli sisustaa on mielestäni aivan ihana, raikas ja persoonallinen. Kannattaa siis käydä kurkkaamassa!

Kesäkampaus kaupunkiasun kanssa

16. heinäkuuta 2017


Välillä toivoisin osaavani vinkata teille kivoja, helppoja ja kauniita kampauksia, mutta valitettavasti hiusten laitto on jäänyt viime kuukausina harmillisen vähälle. Ihailen usein toisten päälaella komeilevia upeita ja tyylikkäitä kampauksia esimerkiksi Pinterestissä, mutta valitettavasti omat taidot kiehkuroitteni kieputtamiseen ovat harmillisen vähäiset. Tämä johtuu myös osittain siitä, että hiuslaatuni ollessa paksu -ja näin ollen myös painava-, sujautan sen usein vain korkealle ponnarille, enkä näin ollen ole opetellutkaan sen koommin taitoa vaativia hiusluomuksia. Tällä hetkellä tarkoituksenani on myös kasvattaa hiuksistani pitkät, joka on sinänsä hassua, koska pidän todella harvoin hiuksiani auki. Noh, nythän olisikin oiva tilaisuus opetella uusia tapoja solmia hiuksia.

Yksi tavanomaista erilaisempi viime aikojen kampaukseni on ollut kuitenkin helppo nuttura hiusvalkin avulla. Hiukseni ovat erityisesti kesäkuukausien aikana kasvaneet sen verran pitkiksi, että saan ne nyt ujutettua melko ylös suurinta hiusvalkkikokoa käyttäen. Tämä alle viiden minuutin pikakampaus on mielestäni paitsi helppo, myös ajattoman tyylikäs sopien arkeen ja juhlaan. 

Oma nutturani syntyy kaikista helpoimmalla tyylillä: ensin kiepautan hiukset ponnarille, johon livautan valkin. Valkin vääliin jäävät hiukset käännän valkin ympärille ja kiinnitän toisella ponnarilla tyveen. Sojottavat hiukset painan siististi piiloon ja viimeistelen ilmeen muutamilla pinneillä pitäen sojottavat hiukset poissa näkyvistä. Lopuksi suhatutan pari painallusta lakkaa ja kampaus kestää koko päivän. Illalla hiukset avatessa niihin jää kauniit laineet seuraavaa päivää varten. 


T-paita / H&M
Housut / Burberry
Kengät / Tory Burch
Kaulakoru / Guess
Käsilaukku / Zara
Kello / Michael Kors
Aurinkolasit / Ray Ban (sponsored)

Tämä helppo kampaus oli päässäni myös tällä viikolla, kun kävimme Heikin kanssa pitkästä aikaa kahdestaan kaupungilla. Ylläni oli nämä kaappiin joksikin aikaa unohtuneet kesähousuni, jotka olivatkin juuri sopivan vilpoiset tuohon kyseiseen päivään. Housut ovat muutaman vuoden vanhat second hand-löydöt kaverini kotikirpparilta ja hyvät ovat olleetkin!

Aloitimme kesäisen stadipäivän lounastamalla Paulig Kulmassa, samalla kun Mikko Harju veti siellä livekeikan. Jatkoimme päivää kävelemällä kaupungilla, syömällä jätskit ja ihan vain fiilistellen ihanaa ja rentoa tunnelmaa. Tämä päivä oli erityisen merkittävä myös siksi, että kesäisiä kaupunginkatuja kävellessämme oivalsin toipuneeni loppuunpalamisessani jo sen verran, että alan saada taas iloa asioista, kuten ennen romahtamistani. Toipumiseni matka on toki vielä kesken, mutta hyvässä vauhdissa kohti omien realistisien voimavarojeni äärelle, kuten myös Instagram-tililläni tämän huojentavan oivallukseni kerroin. 


Rentoa, aurinkoista ja hyvän mielen täyteistä päivää kaikille. Meillä päivä jatkuu treffatessamme ystäviämme ja valmistautuessamme viimeiseen yhteiseen lomaviikkoomme. <3

Puuterinpunaista olohuoneessa

14. heinäkuuta 2017


Joskus olohuoneen -tai ylipäätään kodin sisustuksen- freesaamiseen ei tarvitse sen suurempia muutoksia kuin muutaman tekstiilin vaihtamista toiseen. Tänä kesänä olen löytänyt omaksi jutukseni puuterinpunaisen värin ja muutaman viikon takaiselta Ikean reissulta hyppysiini tarttuikin kaunis, puuvillainen puuterinpunainen koristetyynynpäällinen. Pohdin mielessäni sen sopivan hyvin jo meillä olemassa oleviin Finlaysonin Amanda-palmikkotorkkupeiton ja koristetyynynpäällisen kanssa ja lopputuloksesta tulikin juuri niin kevyt ja kotoisa kuin kuvittelinkin. Torkkupeittoa sohvalle viikatessani tosin hieman jännitin innostuisiko karvainen kehrääjämme teroittamaan palmikkoihin kynsiään, mutta toistaiseksi peitto on saanut olla rauhassa kuten myös kuvissa näkyvä Mongolian-tyyny.


Minulta on muuten pariin otteeseen kysytty tuosta sohvalla olevasta Chhatwal & Jonssonin Ikat Kerelan tyynynpäällisen väristä. Se on tosiaan luonnonvalkoinen, jopa lähellä kerman sävyä ja se hämmensi hieman minuakin, koska oletin sen olevan pikemminkin puhtaan valkoinen. Silmä on kuitenkin siihen ajan mittaan tottunut ja nyt haaveilenkin sen kaveriksi saman kuosin pienempää koristetyynyä. Katsotaan, jos jossain vaiheessa sen hankkisi hommata. 

Tänään ajattelin hakea K-raudasta pienen purkin koristemaalia ja maalata nuo olohuoneen pöydän vaaleanruskeat osat valkoisiksi. Mikä siinä valkoisessa niin viehättääkin; se vaan on niin raikas ja ajaton väri ja aina tyylikäs.

Aurinkoista perjantai-päivää kaikille!

Ps. Blogikirpparia on viime päivinä SOME:n kautta kyselty ja järjestän sellaisen piakkoin!

Kotona taas!

12. heinäkuuta 2017


Terveisiä meidän reilun viikon pituiselta kotimaanreissultamme keski-Suomesta! Tulimme tänään päivällä kotiin ja huolimatta siitä, että ilmat olivat alkupäivinä jäätävän kylmiä, on olo silti rentoutunut! Samaan hengenvetoon myös pahoittelut edellisen postaukseen muutamille kommentoijille, joille vastaamiseni kesti luvattoman monta päivää. Meillä oli tietokone kyllä mukana, mutta jostain syystä muistikapasiteettini ei rekisteröinyt tietokoneen laturin ottamista mukaan, ja arvaahan sen, että compuutteri simahti melko äkkiä. Tänään sain kuitenkin korjattua radiohiljaisuuteni ja konekin on tukevasti kiinni virtapiuhassa.

Jännä juttu, miten niinkin lyhyessä ajassa kuin viikon kestävässä pyrähdyksessä ehti ladata akkuja ja siksi kotiinkin oli kiva palata. Heikki sai minut muuten taivuteltua lukemaan lomalla ihan oikean kirjan ja ehdotti kirjaksi tositapahtumista kertovaa Katukatti Bobia. Itkin silmät päästäni sen luettuani samalla kun sydämeeni välittyi värisyttävä tunne uskomattomasta selvitymistarinasta kadulla asuvan päihderiippuvaisen, James Bowenin, ja sen luokse tulleesta katukissasta, Bobista. Heikki lähtikin juuri äsken katsomaan, josko meidän lähellä sijaitsevasta kauppakeskuksesta löytyisi kirjasarjan muut osat ja kirjaan perustuva elokuvakin on meille nyt matkalla postissa. Eikö Heikki olekin aika suloinen, niin ihana, ajattelevainen ja huomaavainen aviomies minulle! (Ja kaiken hyvyyden lisäksi jaksaa ottaa aina näitä tässäkin postauksessa olevia asukuvia!) <3



Matkaltamme tarttui mukaan myös muutamia sisustusjuttuja kotiin muun muassa Tuurin kyläkaupasta, jossa piipahdimme yhtenä reissupäivänä. Ihan yllätyimme, miten hienoiksi tilat on tehty ja oli muuten hauska seurata sivusta ilmeisesti jonkin tv-sarjan kuvauksia. Siellä nimittäin Teuvo Loman ja Riitta Väisänen hauskuuttivat hyväntuulisilla jutuillaan muun muassa etsintäkuuluttamalla toisiaan. "Jos satutte näkemään täällä jossain Riitta Väisästä, niin voisitteko ystävälliseti tuoda hänet info-pisteelle? Siis Riitta Väisäsen jos näkyy jossain. Kiitos!" Oli niillä jutut!

Lomaa on vielä reilun viikon verran jäljellä. Meillä on muutamia suunnitelmia toteutettaviksi ihan kotoa käsin ja yritän saada päivitettyä myös blogia ja kuvagallerioita. Nämä postauksessa olevat kuvat ovat sneek peekiä erään lomapäivän asusta, josta myöhemmin lisää tarkemmin ihan omassa postauksessaan.

Kohta aletaan katsomaa La la landia, joka on jäänyt meiltä tähän saakka vielä näkemättä. Sen kanssa on tiedossa lasillinen luomulaatuista punaviiniä tumman raakasuklaan kanssa samalla kun kisu kehrää vieressä. 

Ihanaa iltaa kaikille!

Helpotti

6. heinäkuuta 2017


Joku on joskus sanonut, että "ei kannata velloa negatiivissa asioissa vaan keskittyä positiivisiin." Asioiden rehellinen toteaminen eroaa kuitenkin murheissa piehtaroinnista.

Tämä ajatus tuli mieleeni edellisen postauksen myötä eli siitä, miten paljon kaipaan edes viikon hellejaksoa, jonka aikana voisi loikoilla rannalla, tankata D-vitamiinivarastoja, saada mielihyvää auringosta ja vaan nauttia kesästä. Vaikka moni asia elämässäni on vallan mainiosti, joskus sitä yksinkertaisesti vaan väsyy ja huolimatta kaikesta arvostamastaan hyvässä omassa elämässä, ihmisyys ja inhimillisyys tulee esiin. Sitähän ihmisyys on ja siksi tällaisten tunteiden hyväksyminen ja niiden läpikäyminen on erityisen tärkeää.



Muutaman päivän kylmyyttä vaikeroineena ja siitä rehellisesti avautuneena aloin tuntea helpotusta. Olin tyytyväinen itseeni etten pitänyt ajatuksiani sisälläni (vaikka jännitin saavani valittajan maineen) vaan kirjoitin ajatuksiani ylös ja puhuin niistä Heikin ja parin ystäväni kanssa. Totesimme, että meitä kaikkia ärsyttää tämän hetkinen paleleminen ja näin ikään kuin yhteen hiileen puhaltaminen kevensi oloani sekä auttoi myös kasaamaan ajatukset myönteisimmille urille. 


On näissä ilmoissa sentään jotain hyvää; voin lämmitellä takkatulen ääressä, pukea ylle uuden neuletakkini ja lähettää pari hupikuvaa Suomen kesästä ystävillemme Amerikkaan. He taas saattavat ajatella, että "onpa tuo Suomi eksoottinen maa."

Vanhassa Porvoossa

5. heinäkuuta 2017



Saako joskus kertoa heti ensimmäiseksi miltä tuntuu ja jakaa rehellisesti päänsisäisiä fiiliksiä?

Mua ärsyttää. Siis niin tajuttomasti ärsyttää. Ja ärsytyksen takana itkettää. Tämä niin kutsuttu kesä! On vaan niin älyttömän kylmä, että ei jaksa enää edes naurattaa. Toissapäivänä -siis heinäkuun alussa!- hyisessä vesisateessa kengät märkinä mietin, miten jotkut voivat oikeasti ajatella, että "säät ovat vain asennekysymys." Oikeastiko? Asenteellahan niitä lämpötiloja nostetaan. 

Kohta vuoden burn outia potien olisin niin toivonut, että tämä kesä olisi antanut voimaa lämmöllään. Toki onhan niitä lämpimiä päiviä jonkin verran ollut, mutta ne päivät voi laskea kahden käsin sormin. Tai sitten kesä käy pikavisiitillä kuten eilen, aurinko paistoi hurjat pari tuntia. Tänään taasen kesästä ei ole tietoakaan, ilma on kostea ja lämpöasteita kymmenen. Ja en valehtele, kun sanon, että SOME:n kautta muiden aurinkolomapäivitysten näkeminen harmittaa. Siksi en niitä muutamaan päivään ole selannutkaan. Olisi vaan niin ihana kokea edes viikko aurinkoa, loikoilla rannalla, unohtaa kotityöt ja vaan relata. Mutta nyt se ei ole mahdollista. Ja sen hyväksyminen on ottanut koville. Typerä ilmastonmuutos.

Tämä on oikeasti ensimmäinen kerta, kun tunnen näin ja se johtuu puhtaasti siitä, että aktiivisesti menemään tottuneena pitkä sairasloma on pakottanut opettelemaan uuden, rauhallisemman elämänrytmin. Ja sairasloma ei todellakaan ole mitään lomaa. Se on toipumista ja terapiaa. Omien kipuilujen kohtaamista ja voimien palauttamista. Ja tässä elämäntilanteessa niiden edellä mainittujen auringonsäteiden puuttuminen syö mieltä. Mutta onneksi, siis onneksi, viime viikolla asiasta siskolleni kertoen hän palautti mieleeni ne hyvät asiat, joita elämässäni tällä hetkellä on. Hän myös muistutti, kuinka tärkeää minun on nyt vain hyväksyä tilanne ja miettiä, mitä voisin omissa oloshuhteissani tehdä. Systeri myös totesi, että "Sä Jenna välillä unohdat missä kaupungissa sä asut. Moni haluaisi asua Helsingissä ja tehdä siellä kaikkea kivaa." Noh, tottahan se on, että oman kotikaupungin tai sen lähistöllä olevat mahdollisuudet usein sumentuvat. Siispä siskon kanssa turisseena otimme seuraavana päivänä extemporesuunnaan idylliseen Porvooseen ja arvatkaa mitä? Sinä päivänä aurinko paistoi ja myös lämmitti! Kaiken kukkuraksi Porvoossa asuvat todella rakkaat ystävämme sattuivat olemaan vapaalla ja päivä heidän kanssaan osoittautui todella ihanaksi ja mieleen painuvaksi. <3


T-paita / H&M
Hame / Zara
Laukku / Zara
Aurinkolasit / Burberry (sponsored)
Kello / Michael Kors
Kengät / Tory Burch




Aloitimme Heikin kanssa Porvoo-päivämme lounastamalla aivan supertyylikkään Cafe Postresin ulkoterassilla. Valitsimme listalta gluteenittomat burgerit, jotka olivat valmistettu alusta saakka itse ilman mitään valmista. Liha oli luomua, cheddar paksua ja sämpyläkin aivan täydellinen. Tässä lämmin suositus siis ruokapaikaksi! Saman paikan oviaukossa törmäsimme myös sattumalta Kuistin kautta-blogin Heidin kanssa, joka hänkin oli tullut viettämään päivää Porvoon vanhaan kaupunkiin. Hauska yhteensattuma!




Lounaan jälkeen kävimme hakemassa Porvoon jäätelötehtaan jätskikiskalta kupit jäätelöä, johon vielä palasimme uudelleen ystäviemme kanssa. Jätskikissana melkein sulin onnesta makuhermojen kiitellessä levottoman hyvistä mauista.



Neuletakki / Mango (Jonnan blogikirppikseltä)

Ja niin kuin asiaan kuuluu, kävimme istahtamassa joen varrella olleelle terassille ja siinä kuulumisia vaihdellen jopa tuntui, että aurinko tarrasi ihoomme ja lämpö otti ihanasti kasvoihimme. Lämpö, rakas aviomies, ystävien seura, kaunis ympäristö ja kiirettömyys olivat juuri niitä asioita, jotka tekivät päivästä muisteltavan ja kiitollisen. Terassin jälkeen kiipesimme vielä Linnamäelle, josta aukesi vanhan Porvoon kaunis näkymä kesäisine tunnelmineen. Päivän kruunasi ilta ystäviemme kotona, jossa virkistävät keskustelut upposivat mieleeni ja sydämeeni. Onhan mun asiat oikeastaan lopulta aika hyvin. <3



Tiesittekö muuten miksi Porvoon mukulakivikaduilla on sekä suuria, että pieniä kiviä? Mekään ei tiedetty, mutta ystävämme osasivat kertoa, että historian havinassa suuret kivet olivat tarkoitettu rikkaiden käveltäviksi. Tämän huomaa varsinkin kirkon edustalla, jossa suuret kivet muodostavat polkuja kirkon pihalle. Mielenkiintosia yksityiskohtia Porvoon historiasta!

Loppuun toivotan meille kaikille kesää kaipaaville voimaa hyväksyä tämä kesä sellaisena kuin se on. Ehkä sitä uskaltaa vielä varovasti toivoa, että edes yksi lämmin päivä meitä vielä hellisi?